Vanitas! Vanitatum vanitas! (Manninen)

Vanitas! Vanitatum vanitas! Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Suom. Otto Manninen.

Mun arpani tyhjälle pantu on.

       Huhhei!

Siks on minun olla niin huoleton.

       Huhhei!

Jos aikonet seuraan, niin astu luo

ja lauluun yhdy ja malja juo,

sen kaulaas kaatua suo.

Panin arpani maailman mammonaan.

       Huhhei!

Tuli tuosta harmia, huolta vaan.

       Hohhoi!

Rahan kierivän kiinni ken saada vois?

Sitä täältä jos kahmaus karttunut ois,

se tuonne jo pyöri pois.

Panin arpani naisien armauteen.

       Huhhei!

Ja sain monen kiusan ja kiipeleen.

       Hohhoi!

Pois uskoton viereltä vietettiin,

ja uskolliseen minä uuvuin niin, –

paras ei satu saataviin.

Panin arpani maitten matkailuun.

       Huhhei!

Ja tapaan maan minä taivuin muun.

       Hohhoi!

Olo missään ei ole mieluisaa,

kova vuode, outoa ruokaa saa,

puhe outoa polinaa.

Panin arpani arvoon ja kunniaan.

       Huhhei!

Sitä toisella koht’ oli kukkuranaan.

       Hohhoi!

Jos kunnostuin, heti kilpaajat

ne kaikki karsaasti katsoivat,

teon mustaksi tervasivat.

Panin arpani sotaan ja taisteluun.

       Huhhei!

Tuli voittoja mainita maineen suun.

       Huhhei!

Rajan taa vihamiehiä mentiin päin,

kävi ystävän myös vähän niin ja näin –

minä jalkapuoleksi jäin.

Nyt arpani tyhjälle pantu on.

       Huhhei!

Ja maailma kuin oma mantu on.

       Huhhei!

Kemut loppuun, laulu jo lakkaa tää,

pojat, pohjaan kannu keikistäkää,

niin ettei tippaa jää.

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.