Valkean tytön romanssi
Valkean tytön romanssi Kirjoittanut anonyymi |
Suom. Otto Manninen. |
- »Valtiatar, valkeampi,
- ah, kuin säde auringon!
- Asehitta yön nyt uinun,
- mieleni on pelvoton.
- Vuotta seitsemän mull’ aseet
- riisumatta olleet on,
- hiiltä, syttä paahtuneempi
- hipiä on vartalon.»
- »Asehitta, herra, yönne
- maatkaa, olkaa huoleton;
- vuorille Léonin lähti
- kreivi riistan ajohon.»
- »Vesikauhuun koirat, haukka
- kotkain kouriin kuolkohon,
- vuoritulvass’ itse vierrä
- kotiin saakka saakohon!»
- Parhaiks oma miespä saapuu:
- »Mikäs työ ja touhu on
- valko-immen, isän viekkaan
- naittaman nyt nuorikon?»
- »Herra, kutrejani kampaan
- alla kaihon, kaipion:
- hennotte näin yksin heittää,
- rientää riistan ajohon!»
- »Kaunokaiseni, eip’ ollut
- sanas viekasteluton.
- Kenen hepo taannoin hirnui
- tanhualla kartanon?»
- »Herra, sulle lahjan laittoi
- taatto, raisun raudikon.»
- »Mitkäs aseet käytävässä,
- ovella on kammion?»
- »Herra, veikko sulle tänään
- asun antoi valion.»
- »Kenen peitsi tänne saakka
- näkyvissä tuolla on?»
- »Ottakaa se, kreivi, syöskää
- puhki sydän uskoton!
- Kuolon saan nyt, kreivi kulta,
- aivan jälkeen ansion.»
Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.