V. Lapinmaan elämistä ja linnuista sekä Lappalaisten tawasta niitä pyytää

IV. Poron hoito, opetus ja tuntomerkit.

V. Lapinmaan elämistä ja linnuista sekä Lappalaisten tawasta niitä pyytää. Kirjoittanut A.A.

VI. Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa.

Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa.

(Jatko n:roon 29.)

V. Lapinmaan elämistä ja linnuista sekä Lappalaisten tawasta niitä pyytää.

Lapinmaalla tawataan paitsi poroja suuri paljous willi-poroja. Lappalainen mainitsee senkaltaisen poron: kodde. Näiden pyytämisellä kuluttaa Lappalainen monta aikaa. Se alinomainen pyyntö on tehnytki että williporot owat jo Utsjoella loppuneet ja häwinneet. Inarissa ja Norjan maalla niitä wielä tawataan. Willi-poron jahti on ollut ensimäinen syy nykyjään harjoitettuun poron warkauteen. Sillä niin pian kuin jääkäri metsässä tkäydessänsä ei tawannut williporoa, pakotti hänen nälkä lähimäisensä ajoporon tappamaan nälkäänsä sammuttaaksensa. Jota enemmän williporon pyyntö on enennyt sitä usiammasti kuullaan poronwarkauksista. Williporoja pyydetaan monella tawalla. — Jäneksiä (njoammel) löytyy myös Lapissa. Niitä pyydetään joko ampumisella tahi pauloilla. — Karhuja (Kuovc'c'a) tawataan Harwoin Utsjoella, mutta usein Inarissa ja Norjan Lapissa. Niitä pyydetään ampumisella joko haaskalta eli pesästä. Karhun ihraja on sangen hywä woide Lappalaisten mielestä. Se tallitetaan karhusta otetussa suolessa, ja niin pian kuin tunnetaan kipu jossakussa jäsenessä, woidellaan jäsen. Naaraan ihrajalla woitelewat waimot itsiänsä ja koiraksen miehet. — Ilweksiä, albus, tawataan aiwan wähä; mutta susia, sitä suuremmassa paljoudessa. Näitä pyydetään pyssyllä niin myös raudoilla. — Monen-wärisiä kettuja, -nevan, owat tunturit täynnä. Niitä pyydetään raudoilla, ruëvdde,taikka satimilla, ritta. — Näätä, nætte, on nykyisinä aikoina harwoin tawattu. Muinois-aikoina oli kolmenkaltaisia näätiä tuntureilla, nim.: kiwi-näätä, joka oli mustanmoinen, lyhykarwainen, waalean harmaalla pilkulla rinnassa ja mustanmoinen häntä; kutsuttiin niin sentähden että oleskeli kiwisissä maissa. Koiwn-näätä, jolla oli mustanruskea karwa, waaleanmoinen pilkku rinnassa ja mustauruskea häntä, oleskeli koiwu-metsissä. Kolmas laji oli petäjänäätä, joka oleskeli petäjä-metsissä. Se oli waaleampi wäriltänsa ja sillä oli waaleankeltainen pilkku rinnassa ja punaisenruskea häntä. — Ahma, kiudka juoksentelee paljon tuntureilla. Näillä on aiwan teräwät hampaat ja kynnet. Ehkä owat poroa wähemmät, wahingoittawat ne wälistä porolaumoja. Ne kiipeewät puuhun niillä paikoilla, missä arwaawat poroja kulkewan, hyppääwät poron lähestyessä alas poron niskaan ja pureskelemat niin kauwan kunne poro kaatuu. Tämän eläwän sanotaan olewan niin ahnaan syömään että, kuin tapaa haaskan, ei jätä sitä ennen kuin kaikki on syöty. Jos watsansa ei tahdo wetää yhdellä kerralla kaikkia, etsii se kaksi lähellä seisowaa puuta, tunkee itsensä niiden wäliin, niin että nautittu ruoka ulos lähtee, jonkajälkeen alkaa uutta ateriata. Se tunkee itsensä myös Lappalaisten tallepaikkoihin ja syö suuhunsa mitä ikänänsä löytää.

Majawa, madjeg, on peräti Utsjoen tuntureilta kadonnut; mutta arwellaan Norjanmaalla wielä muutamassa paikassa tawattaman. — Saukko, c'evrriis, kohdataan monessa paikassa. Täysikaswuinen koiras mainitaan koalge, wuodenwanha koiras farro koaaige, täysikaswuinen naaras snaka, wuodenwanha naaras farro snaka, poikainen kuin ei wielä ole wuodenmanha var1agges. Järwissä oleskelemalla on kauniimpi karwa, kuin meressä eläwällä. Saukko tulee opettaeu niin kesyksi kuin koira ja kissa, hyödyttää isäntäänsä sillä, että käu yä kaloja noutamassa. Ehkä on pieni eläwä, tappaa se kuitenki suuria kaloja ja tulece niitä rantaan syömään. Syödessänsä pitää hän silmänsä kiini, ja katsoo silloin harwoin ympärillensä. Joka kerta kuin kyttä näkee saukon silmiänsä aukasewan, seisahtaa hän, ja koska se silmänsä kiinipanee, kulkee hän edespäin, näin läheten sitä luodin matkalle. Saukkoa warten kulettaaki Lappalainen pyssyä wesillä myötänsä. Wälistä oleskelee saukko wedessä, wälistä maalla. Maalla oleskellessansa on hauella pesä niinkuin ketullakin; kuitenki ei hän pesäänsä tee, waan etsii senkaltaisen paikan, jossa on kiwiä toinen toisensa päällä ja reikä niiden alla. Missä Lappalainen hawaitsee saukon jäljet, tekee hän siihen loukkaan. Näitä pyydetään myös wähäisillä saksilla.

(Jatketaan.)

Viitteet

Lähde: Suometar, n:o 30, 31.7.1857