IV. Poron hoito, opetus ja tuntomerkit

III. Poroin hoidosta.

IV. Poron hoito, opetus ja tuntomerkit. Kirjoittanut E.B.B.

V. Lapinmaan elämistä ja linnuista sekä Lappalaisten tawasta niitä pyytää.

Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa.

(Jatko n:roon 27.)

IV. Poron hoito, opetus ja tuntomerkit..

Niinkuin usiampi lukioistamme jo tietää, on Poro eläin, jotta Lappalainen ei wois tulla toimeen. Ennen on mainittu, kuinka se antaa hänelle nahkansa waatteeksi, lihansa ja maitonsa ruuaksi, suonensa nöyleeksi, luunsa ja sarwensa kauppa- ja tarwe-kaluksi ja eläissänsä wetää häntä perheinensä warsin sukkelasti erämaitten ja lumikinosten läpi. Tämä taitaa olla usialle tietty, mutta ei moni Suomalainen taida tietää, kuinka näitä elämiä Lapissa hoidetaan ja kuinka hywä poro taitaan huonommasta eroittaa.

Jos, niinkuin Wenäjän, Ruijan ja Utsjoen Lappalaisilla wielä nytkin on, Lappalaisella on poroja suurempi joukko, esm. noin toista tuhatta, niin ne juoksewat koko wuoden irallaan ja paimenet koirineen pitäwät niitä ainoastansa niin paljon koolla, ett'eiwät kowin monen neljänneksen päähän toisistansa hajoa. Kuin ruoka viidessä paikassa käypi wähäksi, ajetaan porot toiseen ja kesäksi tuntureille. Toukokuussa poro usiammasti wasoo, mutta wasta Johannuksen aikana wasan korwat emäin korwain merkkein mukaan merkitään. Tämä on pororikkaidcn Lappalaisten ainoa huoli poroistaan. Mutta joilla wähempi on, niillä on heistä isompi wastus. Poro'la on se luonto että, jossa maassa hän on syntynnt, siinä hän kesällä irti ollessansa oleskelee eli, niinkuin täällä sanotaan, palkii. Tältä palkin-seudulta hakee itse kukin ensi lumen aikana porojansa, ja tawattuansa heittää ne nuorasilmukalla kiini. Kaikki porot kiini saatua, aletaan heitä päähän sidotussa hihnassa kiini pitää metsässä niissä paikoin likellä taloa, joissa paras poron jäkälä kaswaa, niin kauwan kunne lumi tulee ainakin kyynärän paksuiseksi. Silloin ei poro niin kowin pitkiä matkoja kulje, mutta elää usiammasti siinä paikassa johon hän wiedään. Mutta jos waan yksi alkaa liikkua edemmäksi, seuraawat häntä kaikki jotka siinä laumassa owat; sillä poro on tässä asiassa yhtäläinen kuin lammaskin. Kahdesti wuorokaudessa, wälistä useammastikin, muutetaan poroja toiseen paikkaan. — Waatteita repustetaan ympäristölle puihin, hukan eli suden peljäkkeiksi. Jolla on yli sata poroa eli sadan paikkoin, pitää yöt päiwät koko talwen yhden ihmisen poroin wahtina, mutta jolla wähempi on, käypi laumaa usiammasti wuorokaudessa katsomassa. Poroin irti ollessa täytyy joka kerralta, kuin niitä tarwitaan eli muutetaan, heitä aina kiini heittää. — Syksystä ensin lypsetään poron waatimia (lehmiä) niinkauwan kuin heillä maito piisaa, ja wasoille pannaan häkkyri päähän, etteiwät saisi silloin imeä.

Kuin wasa on kahden wuoden wanha, wälistä jo ennenkin, aletaan häntä pitää raidossa^[1]. Tässä oppii hän ensin wetämään. Sitten ajetaan hänellä muitten ajomiesten perässä, että hän oppis ajo-hihnaa tottelemaan, ja wihdoin edellä. Moni löytyy, joka heti opettaa poron yksin edellä-kulkemaan. Opettaminen ei ole helppo työ ja harwa mies se on, joka taitaa oikein hywäksi poron opettaa, niin ettei sille wikoja tule ja että se kaikki hywät ja tarpeelliset tawat saapi. Poro on äkäinen eläin ja niin itse-pintainen, että jos hän, alussa warsinkin, saapi oman pahan päänsä pitää eli äkäydä, on melkein mahdotointa hänta enään opettaa. Mutta wielä oppineenakin on hän senkaltainen, ettei hän aina tahdo raidon eli muitten edelle lähteä, ja jos hän silloin saapi seurata tahtoansa, ei hän enään koskaan edelle lähde. Sentähden pitää porolla ajaman wälistä tiimankin työtä tehdä poron kanssa, ennenkuin se matkaan lähtee. Äkäydessään kääntyy poro ahkioon käsin, elikkä poikkeaa pois tieltä mihinkä hän itse tahtoo. Ajajan täytyy nyt wetää hihnasta poroa likelle ahkiota ja niin kauwan nykästä, kaiken woimansa perästä hihnasta, siksi kuin poro lähtee matkaan. Matkaan lähdettyä pitää ajajan oleman sukkelan kuin tuli siitä yhdestä ohjasta kääntämään poroa sinnekäsin tuin hän tahtoo. Ja tämä kääntäminen ei oppimattomalle ollenkaan onnistu, sillä hihna pitää poron seljän yli nakattaman sille puolen, johon ajaja tahtoo poroa kääntää, ja wetäa hihnasta sinne käsin. Jos hihna ei ole hywästi heitetty yli niskan, saattaa usein tapahtua, että se huilaa yli seljan takasin, ja silloin saattaa poron niska olla pilattu. Sillä jos poro sen hawaitsee, niinkuin hän usiammasti tekeeki, että hihnan huilaamisen kautta häntä ei sinne saatu, johon tahdottiin, tulee hän niin mestariksi että aina kohottaa siksi päätään eli nousee pystyyn takasille jaloilleen, että hihna huilais yli seljän ja häntä ei kulkeen saatasi.

Jo luonnostansa on poro hywä taikka huono niinkuin kaikki muutkin eläimet. Hywän poron merkit owat: 1) leppeäät silmät, sillä tämmöinen ei ole äkäinen; 2) närpeä, kiinteä ja lyhyt karwa, sillä semmonen on wireä ja kestäwä; 3) ajo- eli juoksu-porolla hoikkaset sääret, sillä ne owat sukkelammat; 4) weto- eli kuorma-porolla wahwemmat sääret; 5) leweä eli korkia lawan kohdalta, sillä se ei ole paha hengestymään ja on myös wäkewämpi; 6) hoikka ja pitkä pää, sillä paksu päät owat laiskat; 7) pienet kynnet, kahden puolen jalkoja wuohisissa korkialla, sillä matalalla olewat kynnet estämät lumessa juoksua; 8) sarwet päässä taakse päin nojassa, sillä pystö-sarwet owat esteenä metsässä kulkeissa ja wieläpä poron syödessäkin; 9) eheät walmaat ja ei muuta luun, suonen eli sisällistä wikaa. Ilman näittä merkkeittä pitää hywä poro olewan wirjä, oijus' (että ajaessa ei mutkistele mutta menee hywästi mihinkä waan ajetaan), laitis (hvwä muita seuraamaan), hiljainen, joka kulkee ajoa myöten; ei menenteliä, jota ei tahdo kiini saada, ei pantturi, joka ei hihnassa perässä kulje, ei niska pilalla. Harma poro se on, jolla kaikki nämät merkit ja hywät tawat löytyy. Waadin on usiammasti sukkelampi kululleen kuin härkä-poro. Poron ikää ei Lappalainen tiedä muutoin kuin kysymällä. Kymmenen wuoden ikäissä on poro jo wanha.

E.B.B.

Viitteet

1. Raito on matkuus poroja kuorminensa, jotka toistensa ahkioihin owat sidotut ja ensimäinen raito-poroiöta raito-miehe ahkioon. Tawallisesti luetaan Inarissa täydelliseen railoon lO poroa ja Utsjoella 5.

Lähde: Suometar, n:o 29, 24.7.1857