Uuden vuoden virsi

Uuden vuoden virsi Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kulunut on laasti vuosi,

Vuosi armon aikoa;

Käännymme, Jumala! luokseis

Mielin: meitä armahda,

Meille lempeä ole’,

Anna kaikki, ku rikottu

Oli, olla unhotettu

Jälle, Jeesuksen nimeen.

Kostamahan jos sä, Herra,

Rupeaisit, ken-hän lie

Viatoin? Ken joka kerran,

Kun hän rikkoi, tietänee?

Yhden vaan me tiedämmä

Ett’ yks’ on sovittamassa,

Sinä sille säästämässä,

Meidät joka-ainoan.

Tuhansittain armostasi

Sua, Herra! kiitämmä;

Viisahass’ on neuvossasi

Hyvämme ja huonomme.

Mukahan jos mielemme

Kaikk’ olisit antanunna,

Min olimma pyytänynnä.

Voi onnettomuuttamme!

Mikä miellyttääpi meitä?

Himojamme seurata’;

Mutta päiviä pimeitä

Annoit ynnä selkeitä.

Missä mieli paisuvi,

Surun sinne annat tulla:

Vaan murehen murrettua

Laitat lohdutuksesi.

Kuritukses anna haavat

Parata, ett’ antamas

Ottamaiski kartuttavat

Uskoa ja toivoa;

Uusi vuosi siunoa,

Että harvemmilla, Herra!

Synnillä olisi, kerta

Senki meiltä lähteissä.

Elämämme kiiruhtaapi

Joka-päivä maalihin;

Tuon kuin viimen ennättääpi,

Ota meidät luoksesi.

Miss’ ei vuosia enää

Lueta, mikään ei muutu,

Ilon vaan, mik’ eipä puutu,

Annat uskovaisille.

Yks’ on ku pysyy iäti;

Taivossa ja päällä maan

Turvaa antavi vakaasti,

Jumala! sanasi vaan.

Osaksemme suo’ sä se,

Varaksemme riemunamme,

Huviksemme tuskissamme,

Kallihimmat helmeksemm’.

Äläs anna sen kadota

Meiltä, Herra! milloinkaan;

Ennen kaikki muu hajota

Niinkun tahtonet sä vaan.

Kansa siunoa ja maa,

Meidät uskoss’ yhdistä sä;

Viisaudess’, armoss’, iässä,

Uunna vuonna kartuta!

H. K. K[orander].

Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 3.1.1859.