Ukonilma
Ukonilma. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Suomentanut Oskar Uotila. |
- Kumeana kulkee merellä ukkonen,
- Ja synkän pilvilongan halki
- Samoaa kärkevä salama,
- Välehen valaisten, välehen haihtuen,
- Niinkuin kompa Kronion’in päästä.
- Autiota, aaltoavata vettä pitkin
- Vyörivi jyminä,
- Ja karkelee valkeat vedenorhit,
- Jotk’ itse Boreas siitti
- Erichtonin korskien tammain kanssa,
- Ja häälyvät hätäiset merilinnut,
- Kuin Styx-virran haamut,
- Joita Charon karkoitti venheestään.
- Lystikäs laivaraukka,
- Joka siinä viippoo vihoviimmeistä tanssia,
- Aeolus tuo sille vikkelimmät veikkonsa;
- Ne hurjasti soittavat tuimaksi tanssiksi;
- Mikä viheltää, mikä puhaltaa,
- Mikä kihnaa kumeata pörybassoa –
- Ja merimies horjuvi peräsimen ääressä
- Ja tähystelee tarkkaan magnetineulaa,
- Tutisevaa tuntoa laivan,
- Ja nostaa kätensä taivaalle rukoillen:
- «Oi armahda minua, Kastor, uhkea urho,
- Ja sinäkin, nyrkkisankari, Polydeukes!»
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.