Ukonilma.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Oskar Uotila.


Kumeana kulkee merellä ukkonen,
Ja synkän pilvilongan halki
Samoaa kärkevä salama,
Välehen valaisten, välehen haihtuen,
Niinkuin kompa Kronion’in päästä.
Autiota, aaltoavata vettä pitkin
Vyörivi jyminä,
Ja karkelee valkeat vedenorhit,
Jotk’ itse Boreas siitti
Erichtonin korskien tammain kanssa,
Ja häälyvät hätäiset merilinnut,
Kuin Styx-virran haamut,
Joita Charon karkoitti venheestään.
Lystikäs laivaraukka,
Joka siinä viippoo vihoviimmeistä tanssia,
Aeolus tuo sille vikkelimmät veikkonsa;
Ne hurjasti soittavat tuimaksi tanssiksi;
Mikä viheltää, mikä puhaltaa,
Mikä kihnaa kumeata pörybassoa –
Ja merimies horjuvi peräsimen ääressä
Ja tähystelee tarkkaan magnetineulaa,
Tutisevaa tuntoa laivan,
Ja nostaa kätensä taivaalle rukoillen:
«Oi armahda minua, Kastor, uhkea urho,
Ja sinäkin, nyrkkisankari, Polydeukes!»


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.