Tyttöselle

Tyttöselle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Tyttö, lausu, taika millinen

Rinnoilles mun aina riennättääkin?

Lausu, miksi sinne hartoilen,

Sinne vainen mieli viehättääkin?

Miksi onkin kaunis temppeli,

Jossa luonto pappeutta johtaa.

Riemutoin ja kolkko suuresti,

Silma kun sen ihmeissä en kohtaa?

Mullan kahlehissa, niinkuin mie,

Heiluvana onnen aaltosella,

Maalimainen mulle ootkin sie,

Pensas vaikka voi sun piilotella.

Aikaa ennenkuin sun nähdä sain,

Lemmen löysin, itse lempiväinen;

Pilven tuolla puolen, kodossain,

Mulla oil jo kulta hempiväinen.

Rikkaampi sen rinta oil kuin sun,

Suuteloinen kahta hehkuvampi;

Helma niinkuin taivas laaja, mun

Tok’ ei tuota vastaan ahtahampi.

Oi, kuin mittelenkin ainiaan

Muistoja, kut isänmaasta siintää;

Vapaana min lemmin, vielä vaan

Lemmin, vaikka multa maahan kiintää.

Tyttö, eipä muotos kaunollaan,

Eikä poskes ruusunhohtaavaisna,

Lempi maailmahan suureen vaan

Helmahas mun kietoo orjanlaisna.

Maan ja taivahan sa tarjoilet,

Sinussa vaan voinkin helmaella;

Että kallis oot kuin kumpaiset,

Ällös huoliko siis kummastella!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.