Tuutulaulu sydämelleni (Forsman)

Tuutulaulu sydämelleni. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Uinu, syömmeni rauhaton,

    Riemut unhota, murheet maan!

Toiveet ei saa rauhaas sortaa,

    Untas ei unihaamut!

Päivää vieläkö katsellet?

    Minkäs siltä sä varronnet?

Haavoillenko polttaville

    Kukkaa vilvottavaista?

Silmäs luo, sydän kurja, kiin’!

    Päivän ruusuja kyllin näit;

Unten öinen maa vain kasvaa

    Lääkeyrttiä sulle.

Niinkuin lilja sa uinu pois,

    Jonka taitteli syksyn sää;

Niinkuin nuolten alle kauris

    Vertaan vuotaen untuu!

Miksi itkisit entuuttas,

    Muistain, ett’ olit autuas?

Kerran täytyy kevään laata,

    Riemun riutua kerran!

Kevätpäiväsi siekin näit;

    Ainaiseksiko luulit tuon?

Ellös talven varjoist’ etsi

    Armaan leimua enää!

Onnen hetkiä muistellet:

    Lintuin lauluja lehto soi,

Kunnas lempi-templinämme

    Kaunis kukkia tuoksui.

Muistatkos: syli sulki sun?

    Muistatkos: sydän etsi sua?

Muistat: muiskuhuulillamme

    Hiljakseen valat untui?

Silmäs kun näki silmähäin,

    Tunne vastasi tunteesen,

Silloin valvonnan ol’ aika;

    Luokoon nyt uni unheen!

Uinu, syömmeni rauhaton,

    Riemut unhota, murheet maan!

Toiveet ei saa rauhaas sortaa,

    Untas ei unihaamut.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.