Tuutulaulu sydämelleni (Avellan)

Tuutulaulu sydämelleni. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Nuku, syömeni tuskainen!

Riemut, murhehet unhoita;

Toivot rauhaas älkööt viekö,

Unet älköhöt hoivaas.

Miksi katselet päivään päin?

Mitäs oottelet vieläkin?

Haavoihinko ärtyneisin

Kukan virvottavaisen?

Silmäs sulkeos, kurjainen;

Päivän ruusut jo koittelit;

Unen eedenissä sulle

Lääke-yrtti vaan kasvaa.

Nuku liljasen unta, jon

Syksyn tuulonen taittelee;

Nuku hirven unta, joka

Nuolten iskuhun vaipuu.

Miksi itkisit entuuttas?

Miksi kaipaisit riemujas?

Kerran täytyy kevään kuolla,

Ilon puuttua kerran.

Kevätpäiväs oil sullakin;

Entä, ettei se kestänyt!

Oi, sen leimua äl’ etsi

Talven varjojen kesken.

Muisteletkos sa autuuttas?

Lehto loisteli, lintunen

Lauloi, temppelinä sulla

Kumpu tuoksuva oli.

Siellä muistatko helmasen?

Syömen vastahas kiitävän?

Muistatkos sa suukkosrikkaan

Huulen taintuvat valat?

Silmä silmään kun katseli,

Tunto tuntohon kangasti,

Aika silloin valvoella,

Nyt vaan kietoa unta.

Nuku, syömeni tuskainen!

Riemut, murhehet unhoita;

Toivot rauhaas älkööt viekö,

Unet älköhöt hoivaas.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.