Tuoll’ ylähällä tähdet
Tuoll’ ylähällä tähdet. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- Tuoll’ ylähällä tähdet
- Vain kiiluu paikoillaan
- Tuhannet vuodet, katsoin
- Tutusti toisiaan.
- Ne haastelevat kieltä,
- Niin ihmeen ihanaa;
- Mut kenkään filologi
- Ei voi sitä oivaltaa.
- Sen oppinut olen minä,
- Enk’ unhoita sitä, en;
- Ja kielioppina mulla
- Oli kasvot kultasen.
Lähde: Heine, Heinrich 1887: Runoelmia. Suomentanut Oskar Uotila. G. W. Edlund, Helsinki.