Tulit
Tulit. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Korkeammin kaartui katto,
- sinnemmäksi siirtyi seinä.
- Paljon teit sä, temppeleinä
- paistoi hetken paikka patto.
- Viikon viivyit, viimein tulit,
- sytyit, aamu, illan syliin,
- paistoit, päivä, kylmän kyliin,
- kevät, talven kesken sulit.
- Tuossa istuit, ilta ehti.
- Kuiskui huulet huuliin liittyin
- niinkuin kaihon kasteniittyin
- viimein löytty nelilehti...
- Tulit viimein, illan vieno,
- viivy kauan, viivy aina.
- Paistoi korpi kukkamaina:
- tuost’ on tullut jalka pieno!
Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.