Tuhlaajapoika

Tuhlaajapoika. Kirjoittanut Otto Manninen

Vain antaa ja antaa ja antaa

ja itse ei mitään saada,

niin niukan kasvun se kantaa,

jos aivan ei kauppa jo kaada.

Mi tuhlaavaisuutta moista

on seuraava, selvään mä näen,

mut vienyt mult’ on jo väen

se alkaa eloa toista.

Näen kyllä sen: aikoa mont’ en

ole aukova omaa ma usta.

Pian velkojen maksamatonten

yli risti on suuri ja musta.

– Voi lapseni, pienet raukat,

te parhaat aivoni aatteet.

Viel’ yltänne viimeiset vaatteet

vie vihaiset velkoja-haukat.

Te orposet tuhlari-hylyn,

kuin teidän käy elon tiellä?

Te tornissa velkojan tylyn

kenties mua kirootte vielä.

Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.