Torpan tyttö

Torpan tyttö. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Itkekäätte, lehdot vihreäiset,

Kantalaisen lasta! lyhykäiset

Oil sen hetket, niinkuin kukkaistenne.

Itkekäätte! pois on kyyhkyisenne.

Miks’ ei kuolon valju mahti säästä?

Eikö taida velastansa päästä

Luonto, uhraamatta lunnahiksi

Kallihinta surman saalihiksi?

Voiko hauta synkkä ihastella

Kauneutta? Voiko armastella

Kantalaisen lasta kuolo julma,

Niinkuin Lannan rotkot, Vanhain kulma?

Kaunis olit tyttö ainokainen;

Lähtehestäs ei nyt nuorukainen

Juoda tahdo, sillä veestä tuolta

Tirkistää vaan muistoja ja huolta.

Oi, kun liikuit lähtehellä vielä,

Harvoin puuttui kulkioita siellä;

Usein, tavoitellen toivon häivää,

Paimen tuolla huokas kaiken päivää.

Riemun räikkä ääni, haiku hellä

Oil kuin kotonansa lähtehellä;

Ja niin pitkältä kuin vettä juoksi,

Laulua ja huilutusta tuoksi.

Älkäät kuuleskelko, Lannan rotkot!

Kantalaisen tyttö heitti notkot;

Turhaan kaikunne nyt, mykkäkiellä,

Itkee ääniään, jo karkutiellä.

Tyhjää on nyt Vanhain karjamailla;

Puistot siell’ on raavahia vailla;

Linnut vainen, haukkaa säikähdellen,

Puusta puuhun lentää ruikutellen.

Vanhain poika, joka rakkautta

Syömeltä nyt viluiselta, mutta

Ennen, ah, niin lämpöiseltä sautit,

Lausu, kussa tuskas yksin nautit?

Tauvonnut on kirvees kuulumasta

Metsässä, kun tyttös vastaamasta

Lakkas äänees, haassa kaikuvaiseen,

Helmaas lempeästi kutsuvaiseen.

Rannalla on purtes loikonansa,

Niinkuin ei se toisten konsanansa

Verkkoloita veelle kuljettaisi,

Mielitöitä koskaan toimittaisi.

Kirkkotarhan piilipuitten kesken

Viivyt, minne tyttös pantiin äsken,

Päivän mennen, päivän tullen, siellä

Haudalla sa huokaelet vielä.

Itkekäätte, lehdot vihreäiset,

Kantalaisen lasta! lyhykäiset

Oil sen hetket, niinkuin kukkaistenne.

Itkekäätte! pois on kyyhkyisenne.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.