Toivomat

Toivomat.*) Servialainen laulu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Niilo nurmella lepäsi,

Koivun kaunosen kylessä,

Tuli siihen kolme neittä,

Kolme kaunoista kanoa;

Tulessahan tuumoavat,

Arvelevat astuessa,

Mi ois millenkin sominta,

Kuka kullenkin komehin.

Niinpä virkki vanhin impi,

Lausui tällä lausehella:

”Sormuspa minun someinta,

Kullan kiiluva komehin,

Kun on sulhon suorittama,

Menon merkki miehelähän.”

Siitä virkki toinen tytti,

Lausui tällä lausehella:

”Vyöp’ ompi minun komehin,

Vyö se kaiken kaunokainen,

Ku on kullin kirjaeltu,

Ja hopein huoliteltu,

Vyölle poikaset pälyvät,

Silmän luopi sulhosetkin.”

Siitä virkki nuorin neiti,

Tytti taitaen sanovi:

”Niilopa minun sominta,

Metsän pyytäjä parahin;

Sormus sormessa kuluvi,

Tuli kullan tummenevi,

Vyöstä kirjaset katoovat,

Hälvenee helo hopian,

Kulu’ ei Niilon kaunis kaula,

Tummene’ tuli silmästä,

Ei katoa kylki lämmin,

Huulten hälvene’ hunaja.

*) Katso Runebergin ”Serviska Folksånger:” Önskningarne.

Lähde: Suometar 13.4.1847.