Toivioretki Kevlaariin

Toivioretki Kevlaariin. Kirjoittanut Heinrich Heine

Suom. Iivo Härkönen.

I.

On ikkunan ääressä äiti

ja poika vuoteessaan.

»Sä etkö saattoa pyhää

käy, Vilhelm, katsomaan?»

»En voi, olen sairas, äiti,

en kuulla, en nähdä voi.

Minä Gretchenin kuoloa muistan,

se rintaani tuskan toi.»

»Ota kirja ja rukousnauhas,

me käymme Kevlaariin,

ja Kevlaarin pyhä äiti

saa tuskani sammuksiin.»

Ja kirkkoliput liehuu

ja kirkkoveisut soi,

ja Reinin Kölnin luona

jo saatto kiemuroi.

Jo saattoon pyhään äiti

vie pojan murretun,

ja sydän kuoroon yhtyy:

»Oi, kiitos, Maaria, sun.»

II.

Ja Kevlaarin pyhä äiti

on tänään parhaissaan,

on paljon huolta hällä

pyhävieraista, sairaistaan.

Ja sairaat lahjoja antaa

ja uhrilahjoja tuo,

ken vahajalkoja, toiset

vahakyynärvarsia suo.

Ken vahasäären antaa,

sen sääri jo terve on,

ja ken vahakyynärvarren,

käsi sillä jo moitteeton.

Ja moni, ken tuli ontuin,

jo nuoralla tanssia voi,

ja kell’ oli sormet poikki,

sen viulu sormissa soi.

Vahakynttilän äiti ottaa

sen sydämeks muovailee.

»Tämä Jumalan äidille anna,

hän tuskasi lääkitsee.»

Vahan poika huoaten ottaa,

kuvan juureen lankeaa,

ja kyynelet silmistänsä,

sanat huulilta tulvahtaa.

»Oi Korkea, siunaeltu,

pyhä Jumalan piikanen,

sä Vallatar taivaan, sulle

tuon sairaan sydämen.

Kera äitini kaupungissa

mä Köllenin asustin,

mi kappeleita on täysi

ja kirkkoja tuhansin.

Mut naapuriss’ oli Gretchen

ja hänet hautaan vein –

tää ota lahjani, Neitsyt,

tee terveeksi sydämein!

Oi, paranna sairas rinta,

ja myöhään ja varhain mun

soi kiitosvirteni sulle:

»Oi, kiitos, Maaria, sun.»

III.

On sairas poika ja äiti

jo käyneet vnoteelleen,

kun ovi aukee ja Neitsyt

pyhä astuu huoneeseen.

Ja kumartuin yli vuoteen

hän hiljaa koskettaa

pojan sairaan, nukkuvan rintaa,

hymyää, pois liihoittaa.

Ja uness’ äiti huomaa

tuon kaiken ja muutakin,

ja yöllisten koirain ääniin

hän herää outoihin.

Ja oudosti ojentuneena

pojan huomaa hän kuollehen,

ja kasvoillaan sädeleikin,

helon nousevan huomenen.

Ja kädet ristiin liittyy,

emon oudosti ahdistetun,

mut sydämestä nousee:

»Oi, kiitos, Maaria, sun!»

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.