Tervehdys ja hyvästijättö

Tervehdys ja hyvästijättö. Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Suom. Otto Manninen.

Pois satulaan. Löi sydän kiihtyin.

Kuin aatos nopsaan lähtö käy;

jo uinuu maa yön helmaan viihtyin,

ei vuorilt’ enää rusko näy;

jo tammi, jättiläinen vakaa,

tuoll’ usmavaipan ylleen saa;

pimeyden silmät lehväin takaa

vain sadat, tummat tuijottaa.

Kuun vaisut kasvot kaihtaa sumu,

se katsoo pilvikummultaan;

soi hiljaa tuulten siivenhumu,

yön kuiske kolkon, kammotkaan;

yö tuhannet loi hirmuhaamut,

mun riemunraikas mieli on:

mun sielussani mitkä aamut!

Mi rinnass’ ahjo auringon.

Sun näin, ja vienon riemun valoi

poveeni sulo silmäys;

vain sulle sydän sykki, paloi,

sua palvoi joka hengähdys.

Rusotti hohde kevätkoinen

nuo armaat kasvot kirkastain,

ja – taivaat! – hellyys mulle moinen,

sit’ ansainnut en, toivoin vain!

Mut ah, kun nous koin kultasoihtu,

nous eteen eron ankaruus:

sun huulillas mi hurma, loihtu,

sun silmissäs mi suruisuus!

Ma läksin, kostui katse, jolla

mua saatoit, murheen painamaa;

mut sentään: rakastettu olla

ja rakastaa kuink’ ihanaa!

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.