Tervehdys Teuvo Pakkalalle kuudennen vuosikymmenen täyttyessä

Tervehdys Teuvo Pakkalalle kuudennen vuosikymmenen täyttyessä Kirjoittanut Otto Manninen

Teko tekijätään nyt kiittää,

nyt juhla sun kruunaa työs.

Sepontyöstäsi siitä riittää

ilo kauas ja kauan myös.

Nyt kunniapäiväsi päilyy

kevätmuistoja kimmeltäin.

Elo rientää, mut elää ja säilyy,

mitä loit kevätsäihkyvin sain.

Kevätmahlain kuohuva mahti

puki Vaarasi kukkasiin,

oli siintävä selkä ja lahti,

kun Oulua soudettiin.

Ja vaikk’ oli huolta ja vaivaa,

et vaihtanut ois sitä kait:

kuunikuiset kullat kaivaa

sydänaarnioistasi sait.

Jos hiukan harmeni hapset,

lumet tukkaan talvi jo loi,

ne hehkuu, henkesi Lapset,

kevätkentillä karkeloi.

Tuo vuodet hopeita tukkaan,

jos hohda ei hopeat muut,

ei koskea henkesi kukkaan

voi harmajat hallakuut.

Sen tuoksua tuutien läikkyy

kevät lämmin ja kuihtumaton,

pääs päällä seppele väikkyy,

se kansasi kiitos on. –

Väli pitkä on, ääni ei kanna,

käsi kättä ei lyödä voi,

mut sydämen aueta anna:

syvä muistojen kuoro soi.

Tekos tervehtii sua, Teuvo,

moni ystävä maljasi juo.

Jalo siihen on keino ja neuvo:

kevät kuohuvan mahlan suo.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.