Terve, Suomen Suur-voguli!

Terve, Suomen Suur-voguli! Kirjoittanut Otto Manninen

Oispa syy tuas’ virttä vettee,

jottei tarte parempoo,

ei nyt sais iänpillit pettee

eikä intoo lannistoo.

Kettees sillon kiität, kettee,

jos et Arttur’ Kannistoo,

Suomemmua suurvogul’-settee,

pajar-ukkoo uutteroo!

Eipä heilu lailla hettee,

mitä mies se meinailoo,

suott’ ei vuankaa kylyvetettee

taittu opi saunass’ oo.

Ilotess’ ei vuaji ettee

alusjuomoo joutavoo,

tyytyy tievon kaivov vettee,

toisillennii tarihtoo,

perso on ku karhu mettee

siihe sielun nautintoo,

sanakirjakassaan kettee

kerkes monta kolikkoo.

Ei nyt taho riimit riittee

eikä ulosannist’ oo,

mutta kiireessäi nyt kiittee

pittää Arttur’ Kannistoo,

kaikki ratki kurjimmatki

kurjatkin – vot harashoo –

riimit rivvii lattoo, liittee

tähä sammaa saparoo,

kun suat työstäs illoo niittee

hoe in dulci jubilo.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.