Terve, Suomen Suur-voguli!

Terve, Suomen Suur-voguli!

Kirjoittanut Otto Manninen


Oispa syy tuas’ virttä vettee,
jottei tarte parempoo,
ei nyt sais iänpillit pettee
eikä intoo lannistoo.
Kettees sillon kiität, kettee,
jos et Arttur’ Kannistoo,
Suomemmua suurvogul’-settee,
pajar-ukkoo uutteroo!
Eipä heilu lailla hettee,
mitä mies se meinailoo,
suott’ ei vuankaa kylyvetettee
taittu opi saunass’ oo.
Ilotess’ ei vuaji ettee
alusjuomoo joutavoo,
tyytyy tievon kaivov vettee,
toisillennii tarihtoo,
perso on ku karhu mettee
siihe sielun nautintoo,
sanakirjakassaan kettee
kerkes monta kolikkoo.
Ei nyt taho riimit riittee
eikä ulosannist’ oo,
mutta kiireessäi nyt kiittee
pittää Arttur’ Kannistoo,
kaikki ratki kurjimmatki
kurjatkin – vot harashoo –
riimit rivvii lattoo, liittee
tähä sammaa saparoo,
kun suat työstäs illoo niittee
hoe in dulci jubilo.


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.