Teeskentely.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kaikki tuntee tuskan, ilon,
Vaikk’ei kaikk’ oo tuntevinaan;
Sydän lämmin neitosill’ on,
Vaikk’ on kylmä olevinaan.
Amorinpa nautinnoita
Kukaan ihmislaps’ ei vältä;
Neito lempii suuteloita,
Vaikka näyttää hylkijältä.
Lemmi, lieki, nuorukainen,
Sen hän palkkaa kylmyydellä;
Mutta käyppä kylmäks’ vainen,
Koht’ on tuskas impyellä.
Turhaan raukan poltto piilee;
Ääni, silmä lausuu näitä:
Neidoll’ ei oo sydän viilee,
Vaikka teeskelee hän jäitä.
Vaadi tuhat suuteloista –
Kaikki suo hän ”riitamiellä”;
Älä vaadi yhtään – noista
Yhtään ei hän sulta kiellä.
Usein kyynelöivi salaa,
Hiljaa kuiskaa huoahdellen:
Suudelmaa jok’ impi halaa,
Vaikka niitä hylkiellen.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.