Talonpoikainen

Talonpoikainen. (Suomentama.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Jo hakkotyöst’ on väsymä

Ja halko edessä on,

On kyllä kirves terävä,

Mutta puu on tehoton.

Jo kerran jakso käteni,

Mutta eipä jaksa nyt,

Kun petäjäst’ on leipäni

Ja juoma vettynyt.

Jos palveluksen muuttaisin

Paremman toivossa,

Ja herran luokse sattuisin

Ja leivän samassa,

Jos kaupungissa uutteruus

Ja vaiva palkitaan.

On sinne mennä aikomus

En saata kuitenkaan.

Näkyikö siellä lehdikko

Kuvaillen järvessä,

Ja armas aamu aurinko

Ja ehto lemmessä?

Ja oisko lakso lemunen

Ja kangas metsänen,

Kajaisko ääni sulonen,

Kun täällä neitosen?

Sivutse pilvet vierivät

Huviksi tuulelle,

Jos neito, koto jäisivät,

Mit’ oisi elolle?

Mut’ toivon Herran kuulevan

Hädän jo kansalla;

Ja syksyn tullen auttavan

Hyvästi viljalla.

[Johan] –[Bäc]kw[all]–

Lähde: Maamiehen Ystävä 25.5.1844.