Syyslaulu (Forsman)

Syyslaulu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Puu jo heittää
Lehvän keltaisen,
Marraskuinen pilvi peittää
Hautaa kukkasten;
Talvi niiltä sulon surmas,
Mutta mieleen, jon ne hurmas,
Suvi-lämpimällä loistaissaan,
Virkoovat ne vielä muistoinaan.
Ruusu rukka
Riutuu aikaisin;
Loistaneeko ihmiskukka
Tuota kauemmin?
Sorjana se taimii, väikkyy,
Poski hohtaa, silmä läikkyy,
Vaan jos viima sattuu vartehen –
Surkastuu se, kuolee kalveten.
Sä ku maasta
Soit mun valvahtaa,
Kukkais kesken ilman saastaa
Suo mun heloittaa!
Jotta, suven mennen multa,
Kätkis jokin enkel kulta
Muistelmiinsa, maasta saamihin,
Sen kun täällä hiljaa vehmastin.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.