Syyslaulu (Forsman)

Syyslaulu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Puu jo heittää

Lehvän keltaisen,

Marraskuinen pilvi peittää

Hautaa kukkasten;

Talvi niiltä sulon surmas,

Mutta mieleen, jon ne hurmas,

Suvi-lämpimällä loistaissaan,

Virkoovat ne vielä muistoinaan.

Ruusu rukka

Riutuu aikaisin;

Loistaneeko ihmiskukka

Tuota kauemmin?

Sorjana se taimii, väikkyy,

Poski hohtaa, silmä läikkyy,

Vaan jos viima sattuu vartehen –

Surkastuu se, kuolee kalveten.

Sä ku maasta

Soit mun valvahtaa,

Kukkais kesken ilman saastaa

Suo mun heloittaa!

Jotta, suven mennen multa,

Kätkis jokin enkel kulta

Muistelmiinsa, maasta saamihin,

Sen kun täällä hiljaa vehmastin.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.