Syys-ilta.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kuink’ kaikki kuihtui, riutui, kuoli! Oi!
Miss’ on nyt ihanuus, min kesä loi?
On metsä vaiti, laakson kukka turtuu,
Ja mainen elo öiseen hautaan murtuu.
Vaan, silmä jättää haudan riemuten,
Ylempi mailma koittaa toivollen,
Maan synkistyissä tähtitarhat läikkyy,
Ikuisna tuolta hengen koto väikkyy.
Näin aaveksuin, syys-illoin katselen,
Kuink’ koivun lehti lentää jäätyen,
Paljasta rantaa kuvaa lahden kalvo
Ja valkopilven päällä kuuhut valvoo.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.