Sydämen aamu (Forsman)

Sydämen aamu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Usva peitti toivon multa,

Sydän parkaa kylmä jääti,

Kunne sinne lemmen tulta

Armas enkelyinen sääti.

Niinkuin päivä, yön kun poistaa,

Säteillen käy taivahille,

Usva haihtuu, loitos loistaa

Pyhä-paiste maisemille;

Niin mun sieluun’ koitti aamu,

Rintaan syttyi päivän selko,

Näin sen mailta öinen haamu

Haihtui: tuska, tyhjyys, pelko.

Aurinko, mi poistat synkät,

Lempi, jos sä rinnan heität,

Mihinkäs nää päivät jynkät,

Jolloin silmäs meiltä peität,

Päivät pitkät, toivoo vailla.

Aina yhtäläinen aika,

Oleskelu Tuonen mailla

Ilman valoa ja taikaa!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.