Sydämen aamu (Avellan)

Sydämen aamu. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Mieli mulla synkänläisnä,

Sydän raukka kolkokkainen,

Ennenkuin sinn’ ystäväisnä

Lemmen tuotti jumalainen.

Näätkös päivän taivahalla

Yösen jälkeen leimuavan,

Usvat kaikki pakosalla,

Vetten, maitten kangastavan,

Näätpä sydämeni; aivan

Niin sen ensi aamu loistui,

Niinpä pelvon, kaihon, vaivan

Varjot kaikki sieltä poistui.

Päivä, yösen karkottava,

Lempi, jos sa vältät rintaa,

Miks’ on aika suututtava,

Jok’ ei sulta lainaa hintaa,

Päivät aina yhdenlaiset,

Hetket pitkät toivottomat,

Kuolon laakson piiramaiset

Ihmeettömät, loistottomat!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.