Sydämen aamu (Avellan)

Sydämen aamu.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Mieli mulla synkänläisnä,
Sydän raukka kolkokkainen,
Ennenkuin sinn’ ystäväisnä
Lemmen tuotti jumalainen.
Näätkös päivän taivahalla
Yösen jälkeen leimuavan,
Usvat kaikki pakosalla,
Vetten, maitten kangastavan,
Näätpä sydämeni; aivan
Niin sen ensi aamu loistui,
Niinpä pelvon, kaihon, vaivan
Varjot kaikki sieltä poistui.
Päivä, yösen karkottava,
Lempi, jos sa vältät rintaa,
Miks’ on aika suututtava,
Jok’ ei sulta lainaa hintaa,
Päivät aina yhdenlaiset,
Hetket pitkät toivottomat,
Kuolon laakson piiramaiset
Ihmeettömät, loistottomat!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.