Suomenmaa (Kivi)

Suomenmaa Kirjoittanut Aleksis Kivi

Runo on osittain mukaelma Johan Ludvig Runebergin runosta Vårt land (suom. Maamme).

Maa kunnasten ja laaksojen,

mi on tuo kaunoinen?

Tuo hohtees kesäpäivien,

tuo loistees pohjan tulien,

tää talven, suven ihana,

mi ompi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä

yön tähdet kimmeltää

ja kanteleitten pauhina

siel kaikuu ympär kallioi

ja kultanummen hongat soi:

se ompi Suomenmaa.

En milloinkaan mä unohtas

sun lempeet taivastas,

en tulta heljän aurinkos,

en kirkast kuuta kuusistos,

en kaskiesi sauhua

päin pilviin nousevaa.

Ol’ monta näissä laaksoissa

tok’ aikaa ankaraa,

kun yöseen halla hyyrteinen

vei vainiomme viljasen;

mut toivon aamu, toivon työ

taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa

on käynyt kauhua,

kun sota surman, kuolon toi

ja tanner miesten verta joi;

mut sankarien kunnian

sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa

on meidän ainiaan;

tuos aaltoileva peltomme,

tuos viherjäinen niittumme,

tuos metsiemme jylhä yö

ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa

mi autuus kuullella,

kun valjetessa aamuisen

siel pauhaa torvi paimenen,

tai koska laulain laaksossa

käy impi illalla!

Mi autuus helmaas nukkua,

sä uniemme maa,

sä kehtomme, sä hautamme,

sä aina uusi toivomme,

oi Suomenniemi kaunoinen,

sä ijankaikkinen!

Valitut teokset II, 1878.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.