Suomen Maatalouden parannuksesta: III.

Suomen Maatalouden parannuksesta III.
Suomen Maatalouden parannuksesta
Kirjoittanut Kustaa Paturi

Suomen Maatalouden parannuksesta.

III.

Uudemmanlaatuisen maanviljelysparannuksen eteenottaneitten puuttuvaisessa taidossa näyttäiksen esimerkiksi seuraavan laatuisiakin viljoja: 1:ksi semmoisien kasvien sovittaminen isompiin järjestettyihin viljelysvuoroihin, jotka joko kasvattomuuden tai hallaisuuden suhteen eivät menestykään; 2:ksi on semmoisia maalaatuja maaperän ja pinta-aseman puolesta, jotka ovat sopimattomia ojittaa isoilla piiriojilla, ilman salaojita, eli eikö nekään oikeen sovellu, toimittamaan ojitusvirkaa semmoisessa viljelysjärjestyksessä, jossa eivät taida luonnistuakaan. Samanlainen maa, maaperän, pintaaseman, sekä multarikkauden suhteen saattaa kyllä piiriojilla ja kyntövaoilla saroittamalla menestyä :eteläisemmissä maapiirialoissa, joissa kuumempi ilma kuivaa enempi maata kuin Suomen ilma-alassa, sekä on pidempi aika viljan kasvuille ja tuuleentumiselle, joten taitaa kylvön-ajoilla varrota maan kuivumista sopivaan aikaan ja jos vähän märkyyden vuoksi myöhästyisi, pidemmällä suvella kerkii kasvaa ja tuuleentua, mutta Suomessa jossa kevät- sekä syystouon teko supistuu niin vähään aikaan että vaatii olla maavarusasti ojitettu, jotta luonnistaa märjemmälläkin ajalla tehdä toukoa. Eri viljelysjärjestyksessä samassa maassa ja pinta-asemassa kuitenkin menestyy piiriojilla ja kyntövaoilla, kuin toisessa viljelystavassa käypi hullusti. Esimerkiksi kovassa, sitkeälaatuisessa ja hitaasti vedenläpäsevässä savisessa maaperässä, jos pinta on niin myöntävä että vakoja myöten vesi juoksee myötäisesti, käypi laatuun semmoisessa vuorojärjestelyssä jossa vuorokerrassa kasvatetaan yksi ruis, sen perään jonkun vuoden heinää ja heinän perään yksi kaura, kauran perään maa on kesantona uudelle kiertokerralle. Kesanto, johon ruis kylvetään, vaatii olla vähempi kuin koko tilan vuotinen kesanto (vasta mainittuun kiertoviljelykseen ei paljon missään sovi koko peltoa järjestää) ja vaatii raatamiselle valita kuivemmat ojat ja raatamisen perään aina ojaa kyntämällä saroitetut vaot auki, jotta ensin sonnan pano ja sitte touon teko luonnistaa. Heinästä syksyllä kynnetty osa, kuin saroitetut kyntävät hyvin auki ajetaan, kuivaa tekeväillä hyvin, kuin heinän-sänki pitää kynnöksen köyhellään, sopivaksi kauran kylvölle. Mutta jos saman laatuista maata viljeltäisi tiuhassa vilja- ja juuri kasvikiertovuorossa, etenki koko talon pelto-ala, jotka ei kerkiisikään kuivemmalla ilmoilla saada raadetuksi, vasta mainitussa ojistuslaadussa ei menestyisikään; 3:ksi. Vanhain sarkaojain tukkoonpano ja maan tasoitus paikoin on käytetty taitamattomasti; sitä hullummasti jota paremmasta sarka-ojituksessa pelto entiseltään oli. Esimerkiksi kyntämällä on ajettu multa vanhain sarka-ojain täytteeksi, peräänpäin kaivettu isoja piiri-ojia niistä tulleella mullalla sekä sarka-ojain notkopaikat, joten saroilta vanhoihin sarka-ojiin kynnetty multa jääpi niin syvälle ettei peltokoneet tulekaan käymään niin syvälle, joten piiri-ojista koroitukseksi pantu raaka maaperä, tuleepi peltoon vanhain sarka-ojain paikalle sinne kynnetystä mullasta pehmeämpi pohjakin kuin vanhan saraan asemalla on, joten pilaantuu pohjakin auttamattomaksi; pehmeämmässä kohden, jossa maa on harvempaa on veden tilaa enemmän kuin kovassa, joka jäätyypi kovemmin ja keväisellä pysyy kauemmin jäässä ja sulattua vajottavana peltoa raataessa vielä silloin kun muu osa jo kannattaa. — Vanhain sarka-ojain tukkoon pano pitää toimitettaman järjestäväisesti. Tukkoon pantavasta ojasta vaatii kyntämällä (auralla) ajaa multa irti ja luoda tyystin pois ja piiri-ojista tulleella raa’alla maalla täyttämän muussa pellon pinnassa olevan kyntövaon pohjan korkuiselle ja kyntö-mullan kohtamustan piiri-ojain kohdalta saadulla eli muualta tuodulla mullalla. Onko pellon pohja kiinteätä savea, vaatii vanhain sarkaojain maaperän kohtainen osa tukota yhtä kiinteällä maaperällä, edellä selitettyin syiden tähden, jos ei tehdä sala-ojain laatuisiksi; 4:ksi. Eräissä tapauksissa on kiila syvään kyntämällä pilattu peltoja joko joiksikuiksi aikoja eli varsin ajanpitkäksi: a) että pellonpinnalla raadetaan maata niin syvältä että semmoisienki kasvien juuret, jotka luonnostansa kasvaa pitkiksi; alaspäin voivat tunkea syvälle maan pehmeyden vuoksi, kuin myös saavat syvemmälläki elatusta, sekä liika vesi höllemmässä maassa pellonpinnalta vaipuu syvemmälle eikä kuivakaa poudalla yhtä pian kuin kiinteä maa; b) että syvemmälle raadettuun maahan joko hiljan pannun sonnan eli ennen pannusta sonnasta tulleen mullan, joka on köykäsin osa liikutetusta maasta pellonpinnalla, tulee useampi prosentti kuin matalaan raadetussa tuulelta suojelluksi, joka (tuuli) viepi liukenevan ja haihtuvan sonnan voiman sekä ensin köykäsemmän osan liikutetusta eli pinnalla olevasta mullasta mukaansa; c) Syvällä kynnöllä irrotettu mullan paljous, joka on kasvien jäännöstä eli syttä imee itseensä sonnasta voimaa siksi kuin tulevat yhtä voimallisiksi. Jota suurempaan entisten mädänneitten mullaksi muuttuneitten kasvien jäännösten joukkoon sonta sekaantuu, sitä enemmän se tulee yhteyteen entisten kasvien jäännöksien kanssa, jotka pitävät sonnan voimaa itsessänsä kiinni, josta kasvit sitte imee elatustansa.

Lähde: Suometar-lehden vuosikerta 1865, 14. kesäkuuta s. 1.