Suomen Eduskunnan vastaus Hallituksen esitykseen, joka sisältää ehdotuksen laiksi Korkeimmasta oikeudesta
Hallitus on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut esityksen, joka sisältää ehdotuksen laiksi Korkeimmasta oikeudesta.
Koska ei ole toivoa, että oikeudenkäyntilaitoksen perinpohjainen uudistus voitaisiin vielä useaan vuoteen saada toteutetuksi, täytyy, milloin se haitatta voi tapahtua, osittaisilla muutoksilla korjata siinä havaittuja puutteellisuuksia. Senaatista erillään olevan ylimmän tuomioistuimen luominen on ilmeisen, kokemuksenkin näyttämän tarpeen vaatima, ja se voidaan hyvin suorittaa suuresta oikeudenkäyntiuudistuksesta riippumattakin.
Esitykseen sisältyvä lakiehdotus on yleensä rakennettu oikeille periaatteille. Eräitä varsin painavia muistutuksia täytyy kuitenkin tehdä sitä vastaan.
Valtiovalta on yksi ja yhtenäinen, mutta sen toimintamuodot ovat valtion eri tehtäväin mukaan erilaiset ja pääasiallisesti kolmea laatua, nimittäin lainsäädäntöä, hallintoa ja lainkäyttöä. Vaikka näitä tehtäviä varten tarpeelliset elimet eivät olekaan toistensa kanssa rinnastettavia, on kuitenkin ehdottomana oikeusjärjestyksen voimassa pitämisen edellytyksenä, että niiden tulee tehtäväinsä suorittamisessa olla toisistaan riippumattomia. Tämän vuoksi on nykyajan julkisessa oikeudessa aivan yleisesti omaksuttu periaate, että tuomitsevaa valtaa saavat käyttää ainoastaan lailliset tuomioistuimet ja ettei se näin ollen kuulu hallituksen eikä kansaneduskunnan tehtäviin ja ettei sitä myöskään saa jättää tilapäisesti asetetuille toimituskunnille. Tämä koskee ylintä oikeutta yhtä hyvin kuin alempia oikeuksia. Samoin kuin useimpain muiden maiden oikeudessa, on tämä periaate Suomessa tunnustettu.
Tuomioistuimien siten tunnustetun itsenäisyyden tärkeimpänä takeena on se, että tuomari voidaan ainoastaan laillisen tutkinnon ja tuomion nojalla virastaan erottaa. Tämä periaate on voimassa Suomessakin, paitsi ylimmän tuomioistuimen jäseniin nähden.
Valtiovallan yhtenäisyys ei kuitenkaan voi sallia tuomioistuimien itsenäisyyden ulottamista hajoittavaan riippumattomuuteen asti. Valtionlaitoksina täytyy tuomioistuimien olla julkisen valvonnan alaisina, ja virkamiehinä täytyy tuomarien olla vastuussa virkavelvollisuuksiensa syrjäyttämisestä. Nämäkin periaatteet ovat kaikkialla tunnustetut oikeiksi. Tässä kohden voidaan kuitenkin tehdä muistutuksia lakiehdotusta vastaan. Lakiehdotuksessa järjestetty Korkeimman oikeuden valvonta supistuisi siihen, minkä Senaatin prokuraattori voisi toimittaa, siis siihen että, jos Korkein oikeus poikkeaa laista, prokuraattorin velvollisuutena olisi sitä vastaan tehdä muistutus, sekä, jos sitä ei oteta varteen, antaa kertomus asiasta korkeimmalle hallitusvallalle. Sen lisäksi prokuraattori voisi virkavirheestä syyttää Korkeimman oikeuden presidenttiä tai jäsentä. Sellainen syyte olisi kuitenkin ajettava ja ratkaistava Korkeimmassa oikeudessa, milloin virhe ei käsitä lainvastaisuutta, joka on erityisessä järjestyksessä asetettavassa oikeudessa käsiteltävä. Kun muissa asioissa Korkein oikeus itse tulisi tuomitsemaan jäsenensä virkavirheestä, on ehdotettu järjestelmä epätyydyttävä. Ei voi pitää soveliaana, että syytetyn virkatoverit ovat tuomareina tuomittaessa, ehkäpä sellaisessa asiassa tehdystä virheestä, jonka käsittelyyn he itse ovat ottaneet osaa. Ja epäselväksi jää, kuka tuomitsee, jos Korkein oikeus täysi-istunnossa on tehnyt virkavirheen tai niin monta sen jäsenistä ovat sellaiseen syypäät, ettei ole tuomionvoipaa lukumäärää tuomitsemaan virheen tehneitä.
Yksinkertaisin ja eninten kansanvaltaisuuden periaatteiden mukainen keino, jolla saadaan aikaan Korkeimman oikeuden riittävän tehokas valvonta, on se, että Korkeimman oikeuden jäsenten pysyttäminen toimessaan aika ajoin asetetaan kansan ratkaistavaksi edustajainsa kautta. Korkeimman oikeuden jäsenet ovat senvuoksi nimitettävät määräajaksi, soveliaimmin viideksi vuodeksi. Nimitys on oleva Senaatin asiana, mutta Senaatin tulee hankkia eduskunnalta lausunto ehdokkaista. Jäseniä uudelleen nimitettäessä on etusija oleva entisillä jäsenillä, jotka virkatoimessaan eivät ole antaneet aihetta oikeutettuun moitteeseen. Jäsentä, jonka toimintaa vastaan eduskunta on lausunut moitteen, Senaatti siis ei uudelleen nimittäisi. Eduskunnan tehtävänä täten olevan valvonnan helpottamiseksi on säädetty, että Korkeimman oikeuden tulee vuosittain antaa eduskunnalle toiminnastaan kertomus. Tällaisesta kertomuksesta, jos se tehdään riittävän seikkaperäiseksi, saadaan jonkinmoinen perustus Korkeimman oikeuden toiminnan arvostelemiseen. Erityisen asian yksityiskohtainen tutkiminen edellyttää tietysti tutustumista siihen kuuluviin asiakirjoihin.
Kun Korkeimman oikeuden jäsenet nimitetään vain viideksi vuodeksi kerrallaan, tulee heidän erottamattomuutensa käsittämään vain tämän ajan. Korkeimman oikeuden tuomarin riippumattomuus tulee tätenkin riittävästi taatuksi, koska hänen uudelleen nimittämisensä viisivuotiskauden loputtua riippuu eduskunnan arvostelusta, joka tietysti perustuu ankarasti asiallisiin syihin. Ellei tuomarin oma toiminta tee häntä korkeaan toimeensa sopimattomaksi, tulee hän siis pysymään siinä elinikänsä. Rehellinen ja kansan parasta tarkoittava tuomari voi siten tuntea itsensä kaikesta painostuksesta vapaaksi tehtäväänsä suorittaessaan. Tuomarinvirkoja uudelleen täytettäessä mielivalta ei voi tulla kysymykseen, saatikka sitten minkäänlainen suosikkijärjestelmä päästä käytäntöön.
Koska ei ole mahdollista, että Korkeimman oikeuden jäsenet saatettaisiin samassa oikeudessa syytteeseen lainvastaisesta menettelystä, johon he virkaansa toimittaessaan ovat tehneet itsensä syypäiksi, on yksinkertaisinta, että heidät saatetaan syytteeseen ja tuomitaan sillä tavalla ja siinä tuomioistuimessa, mistä säädetään Eduskunnan näillä valtiopäivillä hyväksymässä lakiehdotuksessa eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksenjäsenten virkatointen lainmukaisuutta. Kokoonpanonsa puolesta tämä tuomioistuin soveltuu puheena olevaankin tarkoitukseen.
Edellä esitettyjen periaatteellisten muutosten johdosta on käynyt tarpeelliseksi kokonaan uudestaan muodostella lakiehdotuksen 2 § sekä tehdä eräitä muutoksia ja lisäyksiä 3 ja 10 §:ään, minkä ohessa lakiehdotukseen on lisätty uusi 13 §. Huomautettakoon vielä, että Korkeimmalle oikeudelle on annettu tehtäväksi käsitellä armonanomuksia, kuitenkin vain sikäli, että sen tulee antaa niistä lausunto. Tästä on määräys otettu 4 §:ään. Kun tätä nykyä ei, lupaa hankkimatta, saa otteita Senaatin oikeusosaston pöytäkirjoista, on lakiehdotukseen lisätyssä 14 §:ssä säädetty, että Korkeimman oikeuden tuomioista, päätöksistä ja pöytäkirjoista on vaadittaessa, säädettyjä maksuja vastaan, annettava jäljennöksiä ja otteita. Muut esitykseen tehdyt muutokset eivät kaipaa perusteluita.
Eduskunnan Perustuslakivaliokunta on ilmoittanut, ettei lakiehdotus sisällä säännöksiä, jotka voidaan katsoa koskevan perustuslakia. Tosin tuli 1772 vuoden Hallitusmuodon 8 §:n mukaan Oikeusrevisionissa samaten kuin 1789 vuoden Yhdistys- ja vakuuskirjan 2 kohdan mukaan Korkeimmassa oikeudessa hallitsijalla olla kaksi ääntä sekä viimeksimainitun lainkohdan mukaan jäseninä sanotussa oikeudessa olla sekä aatelisia että aatelittomia. Vastaavia säännöksiä ei ole esillä olevassa lakiehdotuksessa. Mainittujen säännösten voidaan kuitenkin katsoa käyttämättömyyden perusteella menettäneen voimansa. Näin ollen Eduskunta ei ole käsitellyt puheena olevaa lakiehdotusta siinä järjestyksessä kuin perustuslain muuttamisesta on säädetty.
Sen nojalla, mitä edellä on esitetty, Eduskunta ilmoittaa,
- että Eduskunta on hyväksynyt seuraavan lakiehdotuksen:
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
Ylintä tuomiovaltaa oikeusasioissa käyttäköön Suomen senaatista erillään oleva tuomioistuin, jota kutsutaan Korkeimmaksi oikeudeksi.
Korkeimman oikeuden on myös pidettävä silmällä tuomarien ja ulosotonhaltijain oikeudenkäyttöä sekä tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanoa.
Korkeimmassa oikeudessa tulee olla presidentti ja tarpeellinen määrä oikeusneuvoksia. Näihin toimiin asettaa Senaatti joka viides vuosi, hankittuaan Eduskunnan lausunnon tekemästään ehdollepanosta, oikeamielisiä ja lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta lainkäytön alalla.
Jäseniä uudelleen nimitettäessä saakoot etusijan entiset jäsenet, jotka virkatoimessaan eivät ole antaneet aihetta oikeutettuun moitteeseen. Oikeuden jäsenten viisivuotisen toimikauden aikana älköön avoimeksi joutunutta paikkaa täytettäkö pitemmäksi kuin jäljelläolevaksi ajaksi.
Korkeimman oikeuden on tutkittava ja lopullisesti ratkaistava:
1) kaikki oikeudenkäyntijutut, jotka lain tahi erityisten asetusten mukaan on voitu saattaa Senaatin oikeusosaston tutkittaviksi;
2) valitukset kuvernöörien ja muiden viranomaisten päätöksistä ja toimista, joista tätä ennen on saanut valittaa Senaatin oikeusosastoon;
3) valitukset maanjako-oikeuden tuomioista ja päätöksistä;
4) syytteet virkavirheistä, joita virkansa toimituksessa on tehnyt hovioikeuden presidentti tahi jäsen taikka Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti tahi jäsen; ja
5) hakemukset menetetyn ajan takaisinsaamisesta ja lainvoiman saaneen tuomion purkamisesta.
Korkeimman oikeuden käsiteltäviä ovat lisäksi:
1) sellaiset hovi- ja alioikeuksia koskevat nimitys-, virkavapaus- ja viransijaisuusasiat, joiden ratkaisu ei kuulu alemman viranomaisen tehtäviin;
2) muut oikeudenhoitoa koskevat asiat, jotka Korkeimmalle oikeudelle ehkä uskotaan;
3) erityiset asiat, jotka lain mukaan tähän asti ovat olleet Senaatin oikeusosaston käsiteltäviä;
4) kysymykset siitä, onko jokin juttu tahi asia yleisen tuomioistuimen vai erikoistuomioistuimen tai hallintoviranomaisen tutkittava; sekä
5) lausunnon antaminen armahduksesta.
Tässä ylempänä 1 ja 2 kohdassa mainitut asiat ratkaistaan Senaatin oikeustoimituskunnan esittelystä sekä sen päällikön ottaessa osaa asian käsittelemiseen ja päättämiseen.
Korkeimman oikeuden tulee pyydettäessä antaa Senaatille lausuntonsa kysymyksistä, jotka koskevat perustuslain taikka muun, hallituksen ja eduskunnan yhtäpitävällä päätöksellä syntyvän lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoamista.
Jos lain muuttaminen tahi selittäminen osoittautuu tarpeen vaatimaksi, saa Korkein oikeus tehdä siitä esityksen Senaatille.
Niistä tähän asti Senaatin oikeusosaston käsiteltäviin kuuluneista asioista, jotka siirretään Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, on erikseen säädetty.
Korkein oikeus on tuomionvoipa viisijäsenisenä.
Lainsäädäntökysymykset sekä ne asiat, jotka Oikeustoimituskunta valmistelee, ovat Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävät yleisessä istunnossa.
Muut jutut ja asiat saadaan, jollei Korkein oikeus toisin määrää, käsitellä jaostoissa.
Korkeimmassa oikeudessa tulee olla tarpeellinen määrä oikeussihteereitä ja muita virkamiehiä, jotka Korkein oikeus itse nimittää. Näihin virkoihin on nimitettävä lainoppineita kansalaisia, joilla on taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa.
Senaatin prokuraattorin tulee Korkeimmassa oikeudessa käyttää sitä toimivaltaa ja täyttää ne tehtävät, mitkä hänellä tähän asti Senaatin oikeusosastossa on ollut.
Ylempien ja alempien oikeuksien tuomareille perustuslaissa vakuutettu oikeus, ettei heitä saa ilman laillista tutkimusta ja tuomiota virasta erottaa, olkoon voimassa myös Korkeimman oikeuden presidenttiin ja muihin jäseniin sekä virkamiehiin nähden, kuitenkin 2 §:ssä säädetyin rajoituksin.
Korkeimman oikeuden jäsenet saatetaan lainvastaisesta menettelystään edesvastuuseen sillä tavalla ja siinä erityisessä tuomioistuimessa kuin säädetään laissa eduskunnan oikeudesta tarkastaa hallituksen jäsenten virkatointen lainmukaisuutta.
Mitä Oikeudenkäymiskaaren 30 luvussa ja erityisissä asetuksissa on säädetty menettelystä ylimmässä oikeusasteessa, on noudatettava oikeudenkäynnissä Korkeimmassa oikeudessa.
Korkein oikeus laatikoon työjärjestyksensä. Se määrätköön myös hovioikeuksien työjärjestyksen.
Korkeimman oikeuden on vuosittain annettava kertomus toiminnastaan Suomen eduskunnalle.
Korkeimman oikeuden tuomioista, päätöksistä ja pöytäkirjoista annettakoon vaadittaessa säädettyjä maksuja vastaan jäljennöksiä ja otteita.
Ne tarkemmat määräykset, jotka tämän lain täytäntöönpanemista varten ovat tarpeen, ennetaan hallinnollisella asetuksella.
Tämä laki astuu voimaan ................. Samana päivänä lakkautetaan Senaatin oikeusosasto.
Ne jutut ja asiat, jotka sanottuna päivänä ovat Oikeusosastossa vireillä, siirretään Korkeimpaan oikeuteen.
- Helsingissä 30 päivänä heinäkuuta 1917.