Suleika ja Hatem

Suleika ja Hatem. Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Suom. Otto Manninen.

Suleika:

Monet sulta laulut sievät

lennelleet jos minne lievät,

piirrot sorjan sulkatyös,

kultajuovat koruniteet,

hiomasi helmet, kiteet,

kiehtovaiset päärlyvyös?

Minkä lauloit, lemmen siteet

kai ol’ aina myötä myös?

Hatem:

Oli sulosilmäin voimaa,

hymyhurmaa haltioimaa

hammaspäärlyin hohtavain,

ripsi-nuolta, kutri-paulaa,

hempiheljää rintaa, kaulaa,

tuhat vaaraa valmistain.

Aatteles, kuink’ ammoin laulaa

laulut ties Suleikaa vain!

Suleika:

Kansain, orjain, valtiasten

tuo on tunnus ainiaan:

korkein onni ihmislasten

oma itseys on vaan.

Sen kun varjelen, se kantaa

voi jok’ elon kohtalon;

kaiken muun voi mennä antaa,

jos vain siksi jää, mik’ on.

Hatem:

Katsovat kai siks sen seikan,

vaan ma päätän toisin päin:

olennossa vain Suleikan

kaiken maisen onnen näin.

Vain Suleikan suosiossa

itselleni arvon sain;

katoais sen kaipiossa

itseni, jäis varjo vain.

Hatem:

Kaunokasvoin luo mua, armaat

kutrikäärmeet, kahlitkaa,

vaikk’ ei vastaa hapset harmaat

tummuuttanne tuuheaa.

Sydän tää vain viel’ on nuori,

kukkeint’ uhkuu kevättään;

suitsee sulle tulivuori

alla usvan, hangen, jään.

Punaan luot kuin aamun kulta

jäyhät, jylhät huiput nuo:

kevään hurmaa, kesän tulta

vielä kerran Hatem juo.

Juhlikaamme! Vielä juomaa!

Malja armaan ystävän!

Kasan tuhkaa armas huomaa,

virkkaa: »Mulle hehkui hän!»

Suleika:

Mult’ ei riistää saa sua mikään!

Lempi lemmen vahvistaa.

Hehkut armaas kevät-ikään

heilimää sa ihanaa!

Ah, mi mainekukkain hempi

laulajaani ylistää:

sillä elämää on lempi,

henki elon elämää.

Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.