Soutaja (Forsman)
Soutaja. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Et, poika, soutaa voi,
- Ell’ei sun laulus soi!
- Kätespä airoon herpoaa –
- Ken sitte purtta jouduttaa?
- Ei aalto enää käy,
- Ei auringosta näy
- Kuin lännen puolla juova vaan,
- Ja veess’ on taivas mustissaan.
- Oi poika, lausu sie,
- Minnekkä vie sun tie?
- Mi sull’ on yksin homma, työ,
- Kun makeaan jo nukkuu yö?
- Linnutko lentävät
- Rannalta säikytät?
- Sä käytkö kuikkaa ajellen,
- Vai sorsaa poikki lahtien?
- Sä, joka kysellyt
- Mult’ ennen oot kuin nyt,
- Vuorilla, metsill’ asujain,
- Oi kaiku! kuule vastuutain:
- En liutaa liitävää
- Rannalta säikytä;
- En kuikkaa kulje ajellen,
- En sorsaa poikki lahtien;
- Aatostan’ ajan mie:
- Jok’ airon-otto vie,
- Jos kuinka huono heikko vain,
- Mun likemmäksi aatostain.
- Miss’ sauhu tupruaa
- Sinervän harjun taa,
- Ma järven päässä töllin nään,
- Johon aatos karkas eeltäpäin.
- Siell’ eellä koittehen
- Ma löydän jälleen sen,
- Kun venho saapuu valkamaan
- Ja helmahain ma neidon saan.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.