Sodomasta
Sodomasta. Kirjoittanut Otto Manninen |
»Ja Lotin vaimo käänsi
kasvonsa takaisin hänestä; ja
muuttui suolapatsaaksi.»
Gen. 19: 26.
- Yöhön, korpeen, ulos, ulos
- kaupungista, jota uhkaa,
- suuri Tuomari, sun tulos! –
- Riennä koht’ on kaikki tuhkaa.
- Taivaat valkeata valaa,
- takanasi tanner palaa,
- synnyinmajas sortuu maaksi.
- Kavahda, jos katsot taaksi!
- Huutaa yöstä kuolon kuoro,
- tuhansill’ on tuskan vuoro,
- hukkuu koto, kansa, suku.
- Eespäin, ellet itse huku!
- – Kunne kuljen, tänne jään mä,
- kunne katson, aina nään mä
- ahmivaisen liekkinielun.
- Taaksi kaikk’ on katse sielun. –
- Kutsuu Suuri, älä käänny!
- – Näytä keidas, miss’ en näänny,
- miss’ ei menneet huuda yöstä. –
- Muista: aamu auttaa yöstä.
- – Aamun muistan, aatos murtuu.
- Turha pako sen, ken turtuu
- surun suolapatsahaksi. –
- Yksi käy nyt, lähti kaksi.
- Yksi käy nyt, kaksi lähti. –
- Vaimo, vaimo, tieni tähti! –
- Sydämeni jäi, vaan matkaa
- käsket, Suuri, orjas jatkaa.
Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.