Sisin ääni

Kirjoittanut Otto Manninen


Pois, pois!
On kuin mik’ outo käsky sois.
Vaikk’ antejaan
kuink’ onni kukkurois,
soi tunnoss’ ääni ainiaan:
pois, pois!
Pois, pois!
Vaikk’ ilon kirkas juhla ois,
sen intokaan
ei kuulumasta vois
sit’ ääntä estää konsanaan:
pois, pois!
Pois, pois!
kuin tuima kannus tuskaa tois.
Jää polttamaan
se vaiva, vaikka lois,
lois hellin silmä lohtuaan.
pois, pois!
Pois, pois!
Yön kätköön käy jok’ aamunkois.
Mik’ oltuaan
ja mentyään ei jois
vett’ unhon virran joutuisaan?
Pois, pois!
Pois, pois!
On vain kuin varjot karkelois,
vain kaikunaan
viel’ ilmoill’ ilkamois
jo kaukaa laulu laattuaan.
Pois, pois!
Pois, pois!
kuin yössä orpo vaikerois,
kuin vankilaan,
sen synkkään vaivaan sois,
sois matkakutsu oudon maan:
pois, pois!


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.