Sisin ääni

Sisin ääni Kirjoittanut Otto Manninen

Pois, pois!

On kuin mik’ outo käsky sois.

Vaikk’ antejaan

kuink’ onni kukkurois,

soi tunnoss’ ääni ainiaan:

pois, pois!

Pois, pois!

Vaikk’ ilon kirkas juhla ois,

sen intokaan

ei kuulumasta vois

sit’ ääntä estää konsanaan:

pois, pois!

Pois, pois!

kuin tuima kannus tuskaa tois.

Jää polttamaan

se vaiva, vaikka lois,

lois hellin silmä lohtuaan.

pois, pois!

Pois, pois!

Yön kätköön käy jok’ aamunkois.

Mik’ oltuaan

ja mentyään ei jois

vett’ unhon virran joutuisaan?

Pois, pois!

Pois, pois!

On vain kuin varjot karkelois,

vain kaikunaan

viel’ ilmoill’ ilkamois

jo kaukaa laulu laattuaan.

Pois, pois!

Pois, pois!

kuin yössä orpo vaikerois,

kuin vankilaan,

sen synkkään vaivaan sois,

sois matkakutsu oudon maan:

pois, pois!

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.