Silmänkääntäjä/3

|

Silmänkääntäjä

Kirjoittanut Pietari Hannikainen

Silmänkääntäjä.

(Lisää 6:teen Numeroon.)

3:s Kohtaus. Hölmönen, Katri ja Mari.

Hölmönen. Katri, Mari! hoi, lapseni nyt iloitkaa! Meitä kohtaa sanomaton onni, onni, jota ei isiemme isänisät ole nähneet eikä lapsemme lapset näe; eikä vaan meitä, mutta koko Hölmölän kyläläisiä. Niin lapseni!

Katri. Mitä? Vapauttiko Keisari veronmaksusta?

Mari. Vain kielsi työtä tekemästä — ah!

Hölmönen. Ei kumpaistakaan, Katriseni, Mariseni! Nyt saatte nähdä sitä, kun vaan Kuninkaat ja suuret herrat näkevät ja jota en minä, ettenkä te, eikä koko Hölmölä vielä unissaankaan ole nähneet.

Mari. Mutta enhä minä tieä mitään sellaista jota jo en olisi nähnyt.

Katri. Ja tänä iltana näin kaikki mitä oli näkemättäni.

Hölmönen. Jos tuomiopäivään asti aprikoisitte, ette arvaisi.

Mari. Isäntä! sanokaat, mitä se on?

Hölm. Mariseni! siinä se temppu onkin. Minä näet sen olen lukenut kaikki maailman kirjat ja kolmesti Raamatunki halki, ja haastan ruotsit ja venähet ja pian koko mailman kielet, minä näet sen, ja ymmärrän enemmän kun koko Hölmölä ja te, Mari ja Katri yhteiseen, enkä kuitenkaan voi tätä nyt selittää, mutta Mari, jos se herra mikä meillä on, olisi silmänkääntäjä?

Mari. Mitä! silmänkääntäjä?

Hölm. Niin lapseni, ja oikein kuninkaallinen silmänkääntäjä.

Mari. Miten, kääntääkö hän sitte silmiä ja miten, vai nurin?

Hölm. Hän näet sen Mari! kääntää silmät niin, että ne näyttävät kaikki asiat edestakasin.

Mari. Voi! Mitä? Sitte tulevat naimattomat naisiksi, emännät piioiksi ja piiat emänniksi, ah!

Katri. Jumala varjele semmosesta onnettomuudesta.

Hölm. Hihhi! Mariseni! ja vanhat näätsen tulevat nuoriksi.

Katri. Mitä! vanhat nuoriksi—onko se mahdollista?

Hölm. Niin Katriseni! mutta lapseni! se maksaa 50 kopekkaa hengestä.

Mari. Minä panen koko palkkani, Isäntä!

Katri. Ja minä, Matti, minä panen koko ruplan, ja sinunki edestäsi, tule ja vielä ryypytki, Matti!

Hölm. Mitä, Katri? Minä luulen, silmäni jo ovat käännetyt. Niin hyvä et ole kahteen kymmeneen vuoteen ollut—Vaan kuulkaa, Hölmöläiset jo tulevat, tulkaa lapseni, tulkaa.

(menevät)

Neljäs kohtaus. Oluvinen ja Liisa ja sitten Hölmönen, Katri ja Mari ja Hölmölän kyläläisiä.

Oluv. Jokos nyt ymmärsit Liisa?

Liisa. Ah, Jussi! Niin hyvä ruoka! Mutta millä sen nyt, maksat?

Oluv. Hahaha! Liisa, et sinä kuullut silmänkääntäjähän minä olen.

Liisa. Hui! Miten nyt sitä teet?

Oluv. Nuo elävät, näet sen Liisa, niille, nyt annamme koriat muukalaiset nimet, niinkuin itsellemmeki.

Liisa. Mutta Jussi mistä saat sellaiset nimet?

Oluv. Mistä? Liisa, et sinä kuullut miten se mainio maalari sai itselleen unden muukalaisen nimen, hän näet sen tottunut eri maalinkia sekoittelemaan, keksi sen ankaran konstin, että kirjainten sekoittamalla entisestä nimestänsä tehdä uuden ylpiän herras nimen, jolla hän laajensi ihmisen taitoa pian sen verran kun Kuttenperk kirjan pränttäämisen konstilla.

Liisa. Mainio maalari? Enkä unissanikaan ole kuullut niin kirjainta hänestä.

(Jatkanto toisten.)

Silmänkääntäjä/2

Silmänkääntäjä/4