Sieväsilmä Moraima

Sieväsilmä Moraima

Kirjoittanut anonyymi

Nuor’ olin mauritar Moraima,

sievempää ei silmiltään.

Ovelle mun, koidon, kulki

kristitty mua pettämään.

Pyys arabiaksi niinkuin

omalla hän kielellään:

»Avaa, mauritar, sen Allah

maksaa armokädellään.»

»Kuinka avaan, arka lapsi,

tiedä en, ken lienetkään?»

»Mauri olenhan, Mazote,

oma enos, iskin pään

puhki kristityltä, tappo

tuomarin tuo perässään;

avaa, armas, silmäis eessä

muuten surman suuhun jään.»

Tuon kun koito kuulin, nousin

vuoteestani vikkelään,

varrelle sain vaipan, ehdi

hametta en etsimään,

ovelle käyn, avaan, siin’ on

se jo selkoselällään.

Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.