Sheherazade

Kirjoittanut Otto Manninen


Pian iltana aamun on rusko,
pian uusi jo seuraaja sille,
uus unelma, lupaus, usko,
uus: ille faciet, ille!
Se myös pian varjoksi vaipuu.
Uni uljain on vain yhä unta;
satu, haave vain, joka haipuu,
sen prinssi ja kuningaskunta.
Vaan päiviä tuhat ja tuhat
kuvin kiehtovin noin elo kutoo,
pään päält’ yhä väistäen uhat,
yhä iskun, mi kuitenkin putoo.
Noin käyttää Sheherazaden
se kaiken taidon ja tarmon,
tuhat kertaa ja taas tuhat saaden
viel’ yhden, ankean armon.


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.