Sensitiva.

Kirjoittanut Otto Manninen


Arempi kuin lehti haavan!
Leikkisanasesta saavan
tunsin tuiman haavan.
Mitä sitten tosi! – salaa,
sanoiks saamatta mi palaa,
hiiltää sydän-alaa!
Kesää etsi hennoin kerkin,
anoi aatos arin, herkin –
alta talven merkin.
Talven täytymys suo sovat
kovemmat, kuin kuolon-kovat
rinnan riidat ovat.
Minne, aatos arka, väikyit,
kunne, syvä kyynel, läikyit,
sävel lämmin, säikyit?
Kussa, sovitusta vailla,
vieras hento, vieno, mailla
vieret vilukkailla?
Mieli heinän-hempeyinen,
palkkas onko pakko hyinen,
syksy murhansyinen?


Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.