Sensitiva

Sensitiva. Kirjoittanut Otto Manninen

Arempi kuin lehti haavan!

Leikkisanasesta saavan

tunsin tuiman haavan.

Mitä sitten tosi! – salaa,

sanoiks saamatta mi palaa,

hiiltää sydän-alaa!

Kesää etsi hennoin kerkin,

anoi aatos arin, herkin –

alta talven merkin.

Talven täytymys suo sovat

kovemmat, kuin kuolon-kovat

rinnan riidat ovat.

Minne, aatos arka, väikyit,

kunne, syvä kyynel, läikyit,

sävel lämmin, säikyit?

Kussa, sovitusta vailla,

vieras hento, vieno, mailla

vieret vilukkailla?

Mieli heinän-hempeyinen,

palkkas onko pakko hyinen,

syksy murhansyinen?

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.