Seitsemæistoista vuotinen

Seitsemæistoista vuotinen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

En tiedæ, mitæ toivon,

Ja toivon kuitenkin,

On tyhjæ sydæmmeni,

Ja tæysi sittenkin

Nîn levottoman mielên

Min sŷksi løytænen?

Ah, mitæ toivon, tahdon,

Ja mitæ âttelen?

Ûrasti kaiken pæivæn

Ôn ompelevinân,

Vân tyøstæni ei mit^æn

Næy toki tulevan.

Ei lîu neulaseni;

P^æ vaipû kætehen.

Ah, mitæ toivon, tahdon,

Ja mitæ âttelen?

Mæ lûlin: Kevæt tulê,

Ja luonto ûdistû,

Ehkæpæ sillon suru

Ja mieli mûttântû.

No, tuli kevæt, kesæ;

Mæ olin entinen. –

Ah, mitæ toivon, tahdon,

Ja mitæ âttelen?

En rakasta, kuin muinon,

Suloista lâksôni,

Kuin pæivæ kirkastüpi,

Mustûpi muotoni.

Levottomûden liekki

Millonhan sammunên?

Ah, mitæ toivon, tahdon,

Ja mitæ âttelen?

Voi, jos jo saisin mûttâ

Pois tuonne tuonelân,

Tuo sydæn ehkæ siellæ

Løytæisi lepoân;

Vân riemut ystævŷden

Kuin jætt^æ râhtinen?

Ah, mitæ toivon, tahdon,

Ja mitæ âttelen?

[Gustaf Reinhold] B[lom]q[vi]st.

Lähde: Kansan Lehti 5.6.1869.