Seitsemäntoistavuotias (Lönnrot)

Seitsemäntoistavuotias. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

En tieä’ itse’känä,

     Mitä mä kaipoan:

Syämeni on täynnä

     Ja outo ainian,

Unettomat on yöni

     Levoton päiväni.

Mitä ajattelenki,

     Mik’ ompi mieleni?

Jos ompelen kun orja

     Aamusta iltaseen,

Ei eisty työni kurjan

     Tapahan taannoiseen;

Mä pääni vaipuessa

     Unohan neulani.

Mitä ajattelenki,

     Mik’ ompi mieleni?

Mä tuota toivoin aina,

     Kun talvi lähtisi,

Kinosten kanssa ehkä

     Sulais syämeni;

Lumet sulivat, vaan ei

     Kinokset rintani.

Mitä ajattelenki,

     Mik’ ompi mieleni?

Ikäviä iloni,

     Ikävät riemuni;

Jos päivä kuinka kirkas,

     Pimiä mieleni.

Voi kenpä toisi jällen

     Iloiset aikani!

Mitä ajattelenki,

     Mik’ ompi mieleni?

Ah jospa jo olisin

     Majoista maailman,

Ja rauhassa lepäisin

     Tuvissa Tuonelan!

Vaan raahtisinko mennä

     Mä ystävistäni!

Mitä ajattelenki,

     Mik’ ompi mieleni?

Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki