Seitsemäntoistavuotias (1845)

Seitsemäntoistavuotias (Den Sjuttonåriga) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

En tiedä mitä toivon,

Ja toivon ainian,

Sydämmen tuntuu täynnä

Vaan outo olevan.

Rintani raju riehuu,

Rauhaton raukkanen.

Mitä mä toivon, tahon,

Mitä ajattelen?

Tuon koko pitkän päivän

Kuin orja ompelen,

Oleva olen uurras,

Ei loista tekosen.

Pää painuu kättä kohtaan,

Unohtuu neulainen.

Mitä mä toivon, tahon,

Mitä ajattelen?

Luulin: kuin kevät kaunis

Kukkaiset kasvattaa,

Se mielen muka muuttaa,

Huoleni huvittaa;

Vaan kevät tuo ei tuonnut

Mullenkan muutoksen.

Mitä mä toivon, tahon,

Mitä ajattelen?

En rakasta kuin muinon

Seutuni suloisen;

Kuin päivä selkiääpi

Niin minä pimenen.

Koskasta surun sammuu,

Raukenee rajunen?

Mitä mä toivon, tahon,

Mitä ajattelen?

Ah, jospa jo lepäisin

Koissa kuoleman,

Löytäisin sielä levon

Talossa tuonelan;

Vaan raskas pois on rientää

Ystävät jättelen.

Mitä mä toivon tahon,

Mitä ajattelen?

L. P.

Lähde: Saima 30.1.1845.