Satanen muistelmia Pohjanmaalta: 31. Keisari Kokkolassa
| 30. Keisari Siikajoella | 31. Keisari Kokkolassa. Satanen muistelmia Pohjanmaalta Kirjoittanut Sara Wacklin |
32. Hän matkustaa edemmäksi |
Kokkolassa majoitettiin keisari rikkaan kauppiaan Antti Roosin luokse, joka oli parhaansa tehnyt saadakseen muutenkin loistavat suojansa oikein ruhtinaallisesti koristetuiksi. Kaikkein suojain huonekalut olivat puetetut paksulla silkkikankaalla, ikkunan peitteet samanlaisesta aineesta ja niissä kalliit tupsut, ruunut, taulut ja kalliit lattiapeiteet, kaikki todistivat omistajan rikkautta. Makuusuojassa oli mahonkipuinen sänky, rakettu laivan näköseksi ja sinne johdatti rappuset topatut ja puetetut hienolla turkkilaisella vaatteella. Sen silkkiset varjostimet olivat laskutetut purjeen tavalla. Kaikki oli komeasti ja hyvin järjestetty. Kuusi kaupungin nuorta impeä juhlapuvuissa vastaanottivat keisarin rappuilla, viskoen kukkia eteensä. Näille lausui Aleksanteri lempeitä sanoja. Mutta tultuaan suojiin, joissa ylöllisyys ja rikkaus oli silmiin pistävä, näytti keisarin ei hyveksimän tällaista ylellisyyttä köyhässä maassa, jossa apua tarvitsevat olivat tuhansittain rukouskirjoja hänelle antaneet.
Täällä joi keisari teetä, eikä enempää viipynyt Kokkolassa, kun että parin tunnin kuluttua matkusti edemmäksi.
Matkustaessaan Lohtajan lävitse ennen Kokkolaan tulemaansa, olivat papit tavallisuuden mukaan kestkiivareissa häntä vastassa, samoin myös paljon väkeä. Säätymiesten rouvat olivat pukeutuneet talonpoikais vaatteisiin, että paremmin tohtisivat lähestyä näkemään keisaria.
Keisari keskusteli paljon kirkkoherra Elfvingin kanssa, joka osasi useampaa vierasta kieltä, varsinkin hyvästi ranskaa, sillä hänellä oli rouvana meri-katteinin tytär Bordeauxista. Keisari sanoi toivovansa nähdä nuorta ranskalaista. Puetettu talonpoikaisakaksi seisoi hän siinä ihan lähellä. Miehensä otti häntä käteen ja esitteli hänen keisarille. Tästä odottamattomasta kunniasta sekä valhepuvustansa hämmästynyt, tuli hän niin liikutetuksi, ettei toimellista sanaa voinut lausua, vaikka keisari kyllä lempeästi koki häntä saada huoltansa heittämään. Miehensä oli vieminen häntä kotio. Pelästyksestä tuli hän halvaukseen ja heti vuoteen omaksi. Tämän taudin seurauksia tunsi hän monta vuotta aina kuolemaansa asti.