Sanattomasti.

Kirjoittanut Otto Manninen


Ei silloin tähdet tuikkineet,
ol’ yllä tumma tuskan yö,
vaan vaisun silmän kyyneleet
ne päilyi niinkuin päärlyvyö.
Ja aatos alla rinnan soi:
niin suuren aartehen sa sait.
Se talleta, kuin vartioi
yö taivaantähtiänsä vait,
ja uskollisna niinkuin yö
syvälle tummaan sydämees.
Niin kauan kuin se sydän lyö,
sen tuskaan siintää tuike sees.


Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.