Rynnäkkö.

Kirjoittanut Otto Manninen


Miestä kaatuu kahden puolen,
henki heinänkorren maksaa.
Eespäin, jonka jalka jaksaa,
nukkukohon saanut nuolen!
Eespäin elollisten joukko!
Miestä alle kaatuu kasaan.
Haudat, harjat kaikki tasaan
kasvaa, kasvaa ruumisroukko.
Vielä vaaksa, vielä virsta!
Kahden puolen kaatuu miestä.
Pala päästy pystytiestä,
muurist’ irti muuan pirsta.
Tuolla pilviin tornit piirtyy,
kauas välkkyy valtaportit.
Kohti ponnistaa kohortit,
eemmäs vitkaan viirit siirtyy.
Viuhuu nuolet kaukonoudot,
lepoon kaatuu lippukuntas;
verta vuotain omaa untas
varrot, yli ryntää oudot.
Mittas juostu punajuovaa!
Tuolla harjoin yhtä ylväin
loistaa tornit, loitos kylväin
nuolta, tulta kuolon tuovaa.
Muurit, joille viel’ ei päästy,
tuolla! Tuimemmaksi taisto!
Miehen valloittajavaisto
vaatii, säästä ei, ei säästy.
Kohti! Pääsyn päitten hinnat
porras portahalta ostaa. –
Ylpeämmin päätään nostaa
pilviin piirtyväiset linnat.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.