Runotarten lemmikki

Runotarten lemmikki.

Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe
Suom. Otto Manninen.


Käyn metsissä ja mailla
ja laulan linnun lailla,
tie kaikkianne vie.
Ja kuinka laulu soipi,
sen tahtiin karkeloipi
mit’ ympärillä lie.
Puu kunnes puhkee kukkaan,
maa nuoreen nurmen nukkaan,
ma tuskin malttaa voin.
Ma laulan niille, laulan,
viel’ alla talven paulan
tuot’ unta unelmoin.
Ma laulan järven jäällä,
kun talvi kukkii täällä
taas valkoloistossaan.
Sen vaipuessa uutta
jo ilon ihanuutta
käy kummut kukkimaan.
Käy nuoret kisapaikkaan
mun säveleeni raikkaan
jo nopsaan nouteluun:
ja poika-pökkö leiskuu,
ja tyttö-tökkö heiskuu
siell’ alla lehmuspuun!
Taa laakso jää ja rinne,
saa rientää lemmikkinne
noin siipianturoin.
Kons’, armaat muusat, taasen
syliinne sulokkaaseen
levähtää vihdoin voin?


Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.