Runotarten lemmikki
Runotarten lemmikki. Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
Suom. Otto Manninen. |
- Käyn metsissä ja mailla
- ja laulan linnun lailla,
- tie kaikkianne vie.
- Ja kuinka laulu soipi,
- sen tahtiin karkeloipi
- mit’ ympärillä lie.
- Puu kunnes puhkee kukkaan,
- maa nuoreen nurmen nukkaan,
- ma tuskin malttaa voin.
- Ma laulan niille, laulan,
- viel’ alla talven paulan
- tuot’ unta unelmoin.
- Ma laulan järven jäällä,
- kun talvi kukkii täällä
- taas valkoloistossaan.
- Sen vaipuessa uutta
- jo ilon ihanuutta
- käy kummut kukkimaan.
- Käy nuoret kisapaikkaan
- mun säveleeni raikkaan
- jo nopsaan nouteluun:
- ja poika-pökkö leiskuu,
- ja tyttö-tökkö heiskuu
- siell’ alla lehmuspuun!
- Taa laakso jää ja rinne,
- saa rientää lemmikkinne
- noin siipianturoin.
- Kons’, armaat muusat, taasen
- syliinne sulokkaaseen
- levähtää vihdoin voin?
Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.