Runopätkiä.
H. Heinen mukaan.
Kirjoittanut Heinrich Heine


Tuo kolkko talvi tuiskullaan
Se peittäköön vaikk’ aina maan,
Ja myrskytuulet riehukoon,
Mä iloinen tok’ aina oon,
Kun kannan kuvan armahain
Ja kevät-riemun rinnassain.
Nuo vuodet eelleen rientää
Ja kansat kuolee pois,
Vaan lempi, sydän-lempi
Ei konsaan kuolla vois.
Jos kerran viel’ sun nähnen,
Niin etees polvillein
Ma lankeen, kuolen lausuin:
Sua lemmin kultasein!

J[ohan]. F[ridolf]. H[a]–g[for]–s.


Lähde: Ilmarinen 27.9.1876.