Runebergin Runoelmista 4:ns laulu

Runebergin Runoelmista 4:ns laulu.
(Runoksi mukaeltu.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kasvo poika pulskeana,
Ylen virkkuna yleni,
Päähän vuoen viientoista
Ja kohalle kuuentoista;
Usko ei lemmen tääll’ elävän,
Luuli ei ai’oinkaan asuvan.
Vielä vietti viisi vuotta,
Vuotta kuutosen kulutti;
Usko ei lemmen tääll’ elävän,
Luuli ei ai’oinkaan asuvan.
Keksipä tyttisen tulevan,
Neitisen lähentelevän,
Posket koitti koin rus’olta,
Silmät taivosen sineltä.
Eipä nyt aikoa kulunut,
Pitkä hetki heilahtanut,
Kuin tunsi tulisen lemmen,
Lemmen liekkisen havaitsi;
Jota ei ennen oppinunna,
Ei ennen tajunnutkana;
Vaikka vuoet vuottelivat,
Sekä kestivät kesoset.


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 20. huhtikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.