Rukous (Forsman)
Rukous. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Hurskaiss’, iloisissa jutteluissa
- Atrialla istui vanha Luther
- Tavan mukaan ystävineen kerran,
- Kun yks’ heistä alkoi päivitellä:
- ”Paha mailm’ on, kurja elettävä,
- Täynnä tyhjää puuhaa, turhaa hommaa;
- Eipä kumma, että moni etsii
- Luostarista ikävöimää rauhaa.
- Minuakin tuo mailman taukoomaton
- Touhu kiusaa ilki-äänillänsä.
- Vieressäni pitkin päivää aina
- Kolkutellaan, lyödään, vasaroidaan;
- Vaikka kuinka varhain herään, häätää
- Pajankalke aamuhartauttain.
- Luther lausui: ”Miksi häiriinnytkään?
- Mieti ennen: Nukuin liian kauan.
- Kuules, ehtinyt on hurskas naapur
- Nousta jo ja alkaa rukoustaan;
- Työ ja ahkeruus on rukousta.
- Tosiaan kun musta seppä herää
- Aatellen: ”On Herra mulle suonut
- Päivän taas ja voimat tehdä työtä”,
- Sekä takomaan käy reippahasti,
- Senpä huohotus on Jumalalle
- Yhtä rakas kuin sun huokaukses,
- Taivaan usta kolkuttaa sen moukar’
- Ehkä lujemmin kuin rukoukses.”
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1887: Vähemmät eepilliset runoelmat. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.