Rauhattomuudelle
Rauhattomuudelle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Niin, kaipaa kaipaa vaan, sulo rauhatuus!
- Ei tyydytä sua rikkahin auvokaan,
- Ei nautinnonkaan täysi malja –
- Hae yhä riemua autuampaa!
- Ol’ äsken toivos lempeä katse vaan
- Silmästä immen – nyt tämän saatuas,
- Ylemmä nouse: pyydä ensi-
- Suutelo taivahinen ja hiuvu;
- Kun ruusukukkaa purppurahuulillaan
- Ei oo, jonk’ autuus sult’ imemättä jäi,
- Niin riennä pyytämään vaan uutta
- Hempeä paisuvan hunnun alta.
- Käy kohta kuumemmaks’, sulo rauhatuus,
- Mun suonissain! oi, luo, joka kerta kuin
- Oon voittosaaliin saanut, – uusi,
- Kaukoa siintyvä kaunihimpi!
- Sun vaihdelkoon vaan hourio haahmuiseen
- Onneensa, jonka kutsuvi rauhaks’ hän!
- Ja, torros kuorenaan, hän onnen
- Rantoa raakkuna ryömielköön!
- Oot armas mulle! – Kenpähän, ellet sie,
- Mua vaati merten aavoja kyntämään,
- Ja riehuin aaltoin, myrskyin kanssa
- Taistelemaan elon nautinnoista!
- Mua seuraa aina, autuas enkel’, oi!
- Mua nauttimaan sä kiihdytä päiviäin;
- Ja kun ne loppuu – kalman mailtai
- Taas ajaos mua tainnoksistain;
- Ja tuolle puolen tähtien, auringon
- Mua seuraillos sä, – vieläpä taivaassain,
- Autuuden mettä maistellessain,
- Suo: unean ihanampia maita!
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.