Rauhanmies

Rauhanmies Kirjoittanut Otto Manninen

Miks suotta toista tokaiset,

sopua oivaa sokaiset?

Pois kaikki oksat okaiset,

suo rauha, rauhan saat!

Rakenna rauhan kappeli,

se hullu mies, ken tappeli,

mut viisas tieltä lappeli,

mink’ ehti lapikkaat.

Miks soittam lähdet sotihin?

Tuo routa porsaan kotihin,

tai suistut surman otihin,

pääs puhki pusket vaan.

Ei kuku onnenkäkesi,

jos sonnustatkin väkesi,

sun pieni pieksämäkesi

se siellä peitotaan.

Jos tyhjistä ja vähistä

ain’ alkais räiskää, rähistä,

jäis ruumenet vain tähistä

ja lihoista vain luut.

On julkeaa, jos valaiset

sa saalispaikat salaiset.

Jos missä veet on kalaiset,

vie verkkos vain kuin muut.

Saat suvaita ja sallia,

jos maass’ on joka mallia;

ei tasavallan tallia

sun taikkos luoda voi.

Ois työtä niistä talkoista:

tuo punaista, tää valkoista,

ja paikoista ja palkoista

juur julma parku soi.

Suo halullisten hallita,

maan valituiden vallita,

vain rauhan virttä rallita:

hoi-laari-laari-laa!

Kyll’ asiat ne hoitelee

ja rattaat rasvaa, voitelee

ja veroruoskin roitelee

sun nahkaas naukuvaa.

Kun voit, niin nuku untasi,

sun valvoo eduskuntasi.

Vain turhat haaveksuntasi

ne suista sukkelaan.

Ei suotu sulle siipiä,

et lentää voi, mut kiipiä,

voit hissutellen hiipiä, –

ties, minne saavutkaan.

Voi torat paljon tuhoilla,

mut ruokituilla ruhoilla

ne käy, jotk’ osaa muhoilla.

On »jomminkummin tai

päinvastoin» varmin viitoista,

ei potkita sua liitoista,

mut lemmon hakkapeliitoista

vain harmin, haitan sai.

Silitä, älä sivalla!

Käy itsehes, jos ivalla

toist’ isket halveksivalla:

lyö pökkö pökki jää.

Jo pankkiiritkin pahoittuu,

ja milläs sitten rahoittuu?

Maas autioksi ahoittuu,

ja hampaas naulaan jää.

Siis, veikko, mieles hillitse,

ettei sua vimma villitse,

ja viisauden prillitse

vain katsele maailmaa.

Pois luonto lyhytmalttinen

ja paatos ylenpalttinen!

Tie tasainen, asfalttinen

on varmin vaeltaa.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.