Rauha (Uotila)
| Rauha. Kirjoittanut Heinrich Heine |
| Suomentanut Oskar Uotila. |
- Taivaan laella loimusi aurinko
- Valkeiden pilvien vaiheilla;
- Meri tyynenä päilyi,
- Ja aatoksissani istuin
- Perässä purren,
- Uinuviss’ aatoksissa, – ja puoleksi hereillä
- Puoleksi unessa näin mä Kristuksen,
- Maailman Vapahtajan.
- Aaltoavissa valkeissa vaatteissa
- Vaelsi hän jättiläissuurena
- Yli meren ja maan;
- Pää hällä tavotti taivasta,
- Kädet hän siunaten kurotti
- Yli meren ja maan;
- Ja sydämmenä rinnassa hällä
- Oli aurinko;
- Tuo punainen, hehkuva aurinkosydän
- Vuos’ armonsäteitä
- Ja suloista, lemmenhellää valoa,
- Kirkasta, lämmittävää,
- Yli meren ja maan.
- Kirkonkellot soivat juhliaan,
- Kaiut veivät niinkuin joutsenet,
- Ruusunauhoista, liukuvaa laivaa,
- Veivät sen soitatellen vehrähän rantaan,
- Jossa inehmoilla on asunto, ylävä,
- Korkeatorninen kaupunki.
- Oi rauhanihmettä! Miten hiljaa kaupunki,
- Oli levolla kumea kohina
- Kielevän kaupan, lipeän liikkeen,
- Ja puhtaita, kaikuvia katuja
- Vaelsit ihmiset, valkovaatteiset,
- Palmunoksia ojentavat,
- Ja kussa kohtasi toisensa kaksi,
- He katsoivat toistaan liittomielin,
- Ja arastellen,
- Rakkaudessa ja kainossa kieltäymyksessä,
- He suutelivat toistaan otsalle,
- Ja silmänsä loivat ylös
- Vapahtajan aurinkosydämmeen,
- Jok’, ilolla sovittaen, punaista vertaan
- Säteili alas,
- Ja ani autuaina he lausuivat:
- «Kiitos Jesuksen Kristuksen!»
- Josp’ oisit tän unikuvan nähnyt,
- Mitä antaisit siitä,
- Hyvä veli!
- Sinä, jolla pää on ja nivus niin heikko,
- Mut usko niin vahva,
- Sinä, ku kolmiyhteyttä kunnioitat
- Yhtenäsi,
- Sylirakkia ja ristiä ja käpälää
- Ylhäisen suosijattaresi
- Joka päivä suudellen,
- Ja itses olet hurskastellut
- Hovineuvokseksi,
- Sitten oikeusneuvokseksi,
- Ja vihdoin hallitusneuvokseksi,
- Tuossa hurskaassa kaupungissa,
- Jossa hiekka ja usko rehottaa,
- Ja pyhän Sprean laupias vesi
- Sielut viruttaa, teen vedellyttää –
- Josp’ oisit tän unikuvan nähnyt,
- Hyvä veli!
- Sen saattaisit julki korkeampaan paikkaan,
- Sun pehmeä, vilkkuva naamas
- Varsin valuisi hartauttaan,
- Ja armollinen rouva,
- Ihastuksissa riemusta täristen,
- Rukoukseen polvistuisi sun kanssas.
- Hänen silmänsä, autuaast’ äilehtivä,
- Sulle lupaisi eläkkeeksi
- Sata taaleria Preussin kuranttia,
- Ja sä änkyttäisit, kädet ristissä:
- «Kiitos Jesuksen Kristuksen!»
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.