Rakkauden sokeutuminen

Rakkauden sokeutuminen.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Piennä Lemmen-jumalainen
Hellän äidin helmass’ uinui,
Niinkuin tähti illoin nähdään
Lähteen kalvoss’ uinuvan.
Taivaan kuulas välke vuoti
Kastehelmin ohimoille,
Ruusun rusko ainiaaksi
Poskipäille piilsihen.
Hymyi huuli, nektar-tuoksun
Liehiessä ympärillä,
Uneksimat voitot siihen
Iloa viatonta loi.
Paafotarpa hurmoksissa
Kyynels’ tunteen kyllyydessä,
Katsoi poian peilisilmäss’
Silmiänsä hymyillen.
”Oi”, hän huokas, ”seuraelkoon
Autuuteni muistelmaksi
Sama kuva silmässäsi
Maalimass’ sua ainiaan!”
Ken siis kummeksii, ett’ Eros
Meillä liehuu so’ennunna,
Vaikkei silmää kääre kaihda
Öiset varjot verhoo ei?
Korvenkin hän ohdakkeissa
Huomaa vaan Olympin linnat,
Noita-naistai helmaillessa
Lemmettären kuvan vaan.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.