Rakkauden sokeutuminen

Rakkauden sokeutuminen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Piennä Lemmen-jumalainen

Hellän äidin helmass’ uinui,

Niinkuin tähti illoin nähdään

Lähteen kalvoss’ uinuvan.

Taivaan kuulas välke vuoti

Kastehelmin ohimoille,

Ruusun rusko ainiaaksi

Poskipäille piilsihen.

Hymyi huuli, nektar-tuoksun

Liehiessä ympärillä,

Uneksimat voitot siihen

Iloa viatonta loi.

Paafotarpa hurmoksissa

Kyynels’ tunteen kyllyydessä,

Katsoi poian peilisilmäss’

Silmiänsä hymyillen.

”Oi”, hän huokas, ”seuraelkoon

Autuuteni muistelmaksi

Sama kuva silmässäsi

Maalimass’ sua ainiaan!”

Ken siis kummeksii, ett’ Eros

Meillä liehuu so’ennunna,

Vaikkei silmää kääre kaihda

Öiset varjot verhoo ei?

Korvenkin hän ohdakkeissa

Huomaa vaan Olympin linnat,

Noita-naistai helmaillessa

Lemmettären kuvan vaan.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.