Rajan takaa

Kirjoittanut Otto Manninen


Ne hirttävät in effigie
ja polttavat roviolla:
nyt masennettu mahtanee
se villitys vihdoin olla!
Kuvan polttavat, jonka he piirsivät
oman luovan luontonsa mukaan,
oman sielunsa siihen siirsivät,
eik’ omaansa tuntenut kukaan.
Niin itse keksivät kelminsä,
jok’ ois halu keittää ja paistaa.
Ne helistelee omin heiniinsä,
omanmakuistansa ne maistaa.
Ja se rauhassa on, rajan takana,
jota eivät saata he sietää,
jok’ on pahempi heistä kuin pakana,
joka heidät tuntee ja tietää.


Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.